Suhtautuminen ympäröivään maailmaan ja itseen on ihmisen elämää. Vuorovaikutus itsensä sekä ympäröivän maailman kanssa paljastaa aina jonkinlaisen suhtautumisen. Valtaosa ihmisistä ei ymmärrä vuorovaikutuksen ongelmaa tai jos ymmärtävät, niin eivät kykene tehdä optimaalisella tavalla asialle mitään.
Mikä vuorovaikutuksen ongelma sitten on? Ongelma on pääasiassa siinä, että ihminen kuvittelee helposti jotkin asiat tai tilanteet ulkopuolisten tekijöiden syyksi. Lähes kaikki ovat olleet siinä tilanteessa, jossa me olemme syyttänyt toista syystä taikka toisesta. Emme tietenkään aina syytä vain toisia vaan myös itseämme. Ongelma on lähinnä se, että tietyn tilanteen tullen tämä ongelma tulee esille, se on vahvasti osana itseä. Joitakin se on vahvemmin osana ja joitakin vähemmän. Te voitte itse todeta tämän todeksi yksinkertaisella ajatuskokeella: näytä minulle se ihminen, joka ei missään tilanteessa, missään olosuhteissa syyttäisi ikinä ulkopuolisia seikkoja. Aina on poikkeuksia, jos katsoo induktiivisesta näkökulmasta, mutta yleisellä tasolla tarkastelu on tässä tapauksessa järkevää.
Tarkoitan lähinnä siis tilanteita, joissa tuntee jonkinlaista pahaa oloa toisten ihmisten takia. Jos joku loukkaa itseä, jos läheinen kuolee tai pettää minut, tunnen negatiivisia tunteita. Näistä negatiivisista tunteistani syytän tekijöitä, jotka ovat näennäisesti aiheuttaneet tunteeni. Jos negatiivisia tunteita syntyy, syy ei ole sinänsä muissa ihmisissä vaan siinä, miten itse suhtautuu asioihin. Esimerkiksi jos ystävä pettää minut ja se aiheuttaa minussa negatiivisia tunteita, niin syy miksi tunnen negatiivisuutta, on minä itse. Minä itse muodostan suhtautumiseni kyseiseen asiaan. Siis epäsuorasti sanon tai ajattelen, että muiden pitäisi kunnioittaa minun rajojani, ettei minua vaan sattuisi. En voi kontrolloida ihmisiä tanssimaan minun tanssini mukaan. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka loukkaavat tahattomasti tai tahallisesti, enkä voi päästä kaikista loukkaajista eroon. Täytyyhän jokaisen olla osana yhteiskuntaa ja siihen liittyvää sosiaalista kanssakäymistä. Erakoitumalla yhteiskunnasta avaa itselleen uusia ongelmia, eli sekään ei tule kysymykseen.
Miksi ei siis vaan suuntaisi energiansa oman suhtautumisensa muuttamiseen? Elämässä pääsee paljon helpommalla, kun on itse mahdollisimman objektiivinen. Jotta olosuhteet voivat muuttua, niin minun itseni on muututtava. Jos minulla on ongelma jonkun ihmisen suhteen, se kertoo enemmän minusta, kuin toisesta. Ongelmana ei ole toinen ihminen, vaan minun suhtautumiseni häneen. Edelleen poikkeuksiakin toki on, mutta harvoin. Mikäli tuntee epämieluisia tunteita tietyn henkilön seurassa tai jos hän saa toiminnallaan herätettyä epämieluisia tunteita, on erittäin tärkeä ottaa tunteesta kiinni mahdollisimman nopeasti. Tällöin tunnetta voi tarkastella heti, jolloin se ei saa elinvoimaa. Tämä toimii yhtä lailla muidenkin tunteiden kanssa, olipa se pelko, masennus, ahdistuneisuus, stressi, jne.
Me ihmisiset olemme usein kuin marionetteja, toisin sanoen tietyn toiminnan seurauksena syntyy tietty reaktio. Ikään kuin tunnetila riippuisi siitä, miten toiset ihmiset toimivat minua kohtaan. Loppupeleissä ainoa, joka voi auttaa minua, on minä itse. Ei aina ole helppoa nähdä asioita mahdollisimman objektiivisesti eikä helppoa aina auttaa itseä. Tärkeää on myös antaa itselleen aikaa.
Teksti: Olavi Tuominen 22D
