Astun salista ulos viimeisen kokeen jälkeen. Olo on epätodellinen, turta, tyhjä — ja helpottunut. Koko kevään lukuisat lukiolaiset ovat opiskelleet ahkerasti kokeisiin. Istuinlihaksia on koeteltu, Mafyn edistymiskäyrää tuijotettu ja kirjaston penkkejä kulutettu. Paljon on päntätty, mutta onko se tarpeeksi sittenkään? Olen parantumaton suorittaja, jolle ihan hyvä ei riitä. Täytyy olla parempi, mieluiten erinomainen. Kunnianhimoisia kun …