Sinä istut kannolla kädet ojossa, kun lautanen täynnä metsän lahjoja lasketaan syliisi. Se painaa paljon, niin paljon ettei se meinaa pysyä käsiesi varassa vaan heti ensi kosketuksella tiputat osan sen sisällöstä maahan. Pysähdyt hetkeksi katsomaan sammaleeseen uponneita puolukoita ja käpyä, joka vieri ulottumattomiisi, mutta sinulla ei ole aikaa jäädä ihmettelemään niitä. Sinun on valmistettava ateria. …