Valinnaisen LI8 opintojakson retki suuntautui tänä keväänä Isojärven kansallispuistoon. Retkikuntamme koostui noin kolmestakymmenestä retkeilijästä, joista osa oli jo entuudestaan kokeneita eränkävijöitä, osa puolestaan rohkeita ja innokkaita ensikertalaisia.
Retkiaamun koittaessa lähdimme aikaisin aamulla Pyynikintorilta linja-autolla Isojärvelle, jossa rinkkojen säätämisen ja lyhyen patikoinnin jälkeen odotti heti ensimmäisen retkilounaan valmistaminen. Muun muassa italianpadat, hernekeitot, soijarouheet ja erilaiset pastat tulivat uusillekin retkeilijöille välittömästi tutuiksi. Ruoan jälkeen patikoimme pidemmän ja haastavan etapin kohti leiripaikkaamme Vahterjärven laavua. Patikoidessa ja etenkin jyrkissä nousuissa tuli moneen otteeseen todettua, että matka ja metrit kartalla ja luonnossa eivät aina vastaa toisiaan.
Pääsimme jo ensimmäisen päivän aikana tyypillisen retkeilyohjelman pariin: vuorotellen syödään ja patikoidaan. Ensimmäisen retkipäivän maalina toimi Vahterjärven laavun alue, joka perille päästyämme täyttyikin nopeasti noin 30 hengen retkikuntamme teltoista. Toiminnasta huomasi, että moni oli retkeillyt ennenkin, sen verran nopeasti teltat nousivat pystyyn. Telttojen pystytyksen ja retkipäivällisen valmistamisen jälkeen ensimmäisenä leiri-iltana rentouduttiin monin eri tavoin: esimerkiksi ruokaa laittaen, uiden, onkien, korttia pelaten, yhdessä kisaillen, jääkiekkofinaalia ja mestarien liigaa seuraten, ukulelea soittaen ja laulaen – retkielämää parhaimmillaan!
Ensimmäisen retkipäivän patikoinnista, rinkan painosta ja säätämisestä, ruoanlaitosta selvittiin siis erinomaisesti, mutta yöksi oli tiedossa pieni haaste. Toukokuun alku tarjosi päivän auringonpaisteen lisäksi yöpakkaset, jotka lopulta verottivatkin suuren osan yöunia. Vähäisistä yöunista ja palelemisesta huolimatta koko retkikunta pysyi positiivisena ja oli aamulla valmiina pitkään patikointipäivään. Aivan mahtava asenne Rellun retkeilijöillä!
Lopulta yön ja aamun kylmyyden väistyttyä, sujui toinen retkipäivä retkikunnalta jo rutiinilla, vaikka patikoitava matka kasvoikin merkittävästi. Toisena retkipäivänä patikoitiin noin 11 kilometrin Savottapolku ympäri, välillä retken vesivarastot kaivosta täydentäen. Matkan varrella kansallispuiston maisemissa ihastusta herättivät muun muassa majavien padot, mutta riitti luonnossa ja sen rauhassa paljon muutakin nautittavaa ja aistittavaa. Rengasreitti päättyi iltapäivän päättyessä takaisin tutulle Vahterjärven alueelle.
Pitkän retkipäivän päätteeksi toisena leiri-iltana retkikunta olikin jo huomattavasti ensimmäistä iltaa väsyneempi (vaikka osalla edelleen riittikin energiaa esimerkiksi käydä uimassa ja pelata pistettä), ja leiri rauhoittui aikaisin illan aikana. Myös yön kylmyyteen osattiin varautua ensimmäistä yötä paremmin, ja suurin osa retkeilijöistä sai toisena telttayönä yöpakkasesta huolimatta kelpo unet.
Kolmas ja viimeinen retkipäivä oli kevyempi ja jo aamutoimien, kuuden kilometrin patikoinnin ja viimeisen retkilounaan jälkeen bussi tuli hakemaan retkikunnan Kuhmoisista takaisin Pyynikintorille. Retkeltä kotiinpäin suuntasi väsynyt, mutta onnellinen retkikunta, kotimatkalla menomatkan jännittynyt porina oli vaihtunut silmät kiinni tuhisemiseen. Retki oli kokonaisuudessaan todella onnistunut, kiitos retkeilijöiden oma-aloitteisuuden ja ennen kaikkea retkiasenteen.
Sovimme, että kaikki käyvät kesällä retkellä läheistensä tai ystäviensä kanssa – ilman suuren retkikunnan aikatauluja ja yöpakkasia. Kuitenkaan parempaa tapaa tutustua retkeilyyn tai viettää kolmea tavallista arkipäivää on vaikea löytää!
