Saatana saapuu Moskovaan rikkoo sekä kirjallisuuden että todellisuuden rajoja

Vuonna 1921 eräs entinen sotilaslääkäri asettui Venäjän pääkaupunkiin asumaan. Verinen vuosikymmen oli kuljettanut tätä nuorehkoa miestä maailmasodan etulinjasta Venäjän sisällissodan taisteluihin ja lopuksi vielä Kaukasukselle asti. Kaiken tuon jälkeen hänellä oli visio tulevaisuudestaan. Hän jätti lääkärin toimensa tullakseen kirjailijaksi. Uusi asunto sijaitsi sittemmin maineikkaan Patriarkan lammin lähettyvillä. Kirjailija oli saapunut Moskovaan. 

Retrospektiivisyyden linssin läpi katsoen tuolla kirjailijalla oli vain yksi ongelma. Hän aloitti uransa vuosikymmenenä, jolloin Neuvostoliiton kulttuuriympäristö saastutettiin hiljalleen sensuurilla. Lopulta kulttuuri valjastettiin talouden tapaan komennon alaisuuteen. Sosialistinen realismi tuli jäädäkseen 1930-luvun alussa. Sensuuri tiukentui. Taiteilijaliitot muuttuivat sivistyksen sanansaattajista ilmaisunvapauden rajoittamisen välikappaleiksi. 

Historian puristuksissa tuo kirjailija – Mihail Bulkagov – keskittyi sekä journalismiin että satiiriseen tuotantoonsa, joka keskittyi muun muassa kritisoimaan bolshevismin mielettömyyttä. Kirjallisen tuotannon ohella hän kirjoitti lukuisia näytelmäkäsikirjoituksia, joista osa hyllytettiin ja osaa kiiteltiin. Stalinin itsensä suojeluksessa Bulkagov työskenteli nimekkäässä Bolshoi teatterissa tarkoituksenaan kirjoittaa näytelmä suuresta johtajasta – tarkemmin ”Kaikkien Työtätekevien Ystävästä ja Opettajasta, Historian Suurimmasta Nerosta, Kansojen Isästä ja Ihmiskunnan Loistavasta Auringosta”. Hänen työnsä kuitenkin hyllytettiin uhkaavin saatesanoin. Asialleen omistautunut kirjailija masentui ja hänen terveytensä romahti lopullisesti. 

Viimeisenä elinvuotenaan hän saneli aiemmista luonnoksistaan puolisolleen teoksen, joka myöhemmin muodostuisi synonyymiksi venäläiselle satiirille. Teoksen, joka palauttaisi hänen maineensa – tosin postuumisti 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. 

Saatana saapuu Moskovaan on Mihail Bulkagovin klassikkoteos, joka julkaistiin alun perin siistittynä versiona vuosina 1966–1967. Suomenkielinen käännös ilmestyi ensimmäisen kerran WSOY:n kustantamana vuonna 1969. Tyylilajiltaan teos edustaa maagisella realismilla kyllästettyä satiiria, joka mustan huumorin keinoin pilkkaa tasapuolisesti kaikkea ihmisen turhamaisuudesta valtaapitäviin. 

Lajityyppinsä ohella teoksen asetelma on täysin omaa laatuaan. Ensimmäisillä sivuilla lukija pääsee seuraamaan runoilija Ivan Bezdomnyin ja kirjailijayhdistys Massolitin puheenjohtajan Berliozin välistä väittelyä. Kaksikko kiistelee Jumalan olemassaolosta Patriarkan lammin äärellä, kunnes mystinen hahmo keskeyttää kiistelyyn. Painavan sanansa keskusteluun tarjoaa Wolandiksi esittäytyvä hahmo, joka kertoo olevansa mustan magian professori. Väittelyyn liittyen hän raottaa tietouttaan Pontius Pilatuksesta. 

Wolandin tarinointi käynnistää oman lukunsa, joka sijoittuu noin vuoden 34 jkr. Jerusalemiin. Halki koko kirjan etenevä kertomus raottaa hegemoni Pontius Pilatuksen elämän myrskyistä vaihetta. Tuskainen polku alkaa filosofi Ješua Ha-Nostrin tuomion täytäntöönpanosta ja jatkuu tämän kuoleman jälkeisen Jerusalemin tarkasteluun Pilatuksen näkökulmasta. Tämä on yksi teoksen kolmesta aikajanasta, joka tuo pelkästään miljöönä kontrastia 1930-luvun Moskovaan.

Wolandin kertomuksen jälkeen Moskovassa alkaa tapahtumaan. Kaikesta tulevasta sekasorrosta vastaa Wolandin (saatanan maallisen muodon) lisäksi hänen värikäs seurueensa. Behemoth-niminen musta kissa, jolla on pakkomielle vodkaan, shakkiin sekä pistooleihin on seurueen kummallisin ja ehkä juuri siksi tunnetuin hahmo. Hänen ohellaan seurueeseen kuuluvat myös Wolandin oikea käsi Korovjev, väkivaltaa kaihtamaton Azazello sekä arpea lukuun ottamatta täydellisen kauneuden tavoittava Hella. Tämän seurue saa aikaan katoamisia, tavanomaisesta poikkeavia kuolemantapauksia sekä yleistä hämmennystä. Ensimmäisen osan spektaakkelin seurue tarjoaa Varietee-teatterissa, jossa he jakavat avokätisesti rahaa ja hienostuneita vaatteita. Yleisön ahneus nostaa Saatanan seurueen hetkelliseen suosioon, kunnes seuraavana päivänä rikkaudet ovat muuttuneet kirjaimellisesti ryysyiksi.


Erityiseksi ansioksi nousevat kirjan moninaiset hahmot, joiden ajatusmaailmaa ja käyttäytymistä syvennetään tarinan edetessä.

Kirjan toinen osa keskittyy pääosin tarinan kolmanteen ulottuvuuteen. Siinä missä ensimmäinen osa on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kietoutuu toinen osa rakkaustarinan ympärille. Mestarina tunnetun kirjailijan ja tämän rakastetun Margaritan yhteinen tarina on kaikkiaan kaunis kuvaus kahden rakastuneen yhteisestä kasvutarinasta. Pontius Pilatusta käsittelevä historiallinen romaani on Mestarin elämäntyö, jonka epäonnistuminen ajaa hänet hulluuden partaalle, ja pakottaa tämän lopulta katoamaan. Margarita ei luovuta, vaan jatkaa päämäärättömästi Mestarin etsimistä. Lopulta hänen on tartuttava Wolandin tarjoukseen, josta kuolevainen ei voi kieltäytyä. Toinen osa perustuu kiistatta Bulgakovin itsereflektioon. 

Saatana saapuu Moskovaan on juonensa puolesta oivallinen esimerkki venäläisen kirjallisuuskäsityksen erosta länsimaiseen kirjallisuuteen. Teos tuntuu ennemmin kokoelmalta irtonaisia tapahtumia ja tarinoita, jotka hiljalleen sulautuvat toimivaksi kokonaisuudeksi. Kokonaisuuteen sisältyy paljon niin ihmispsyykeen tarkastelua, vuoropuhelua kuin puhdasta kuvailuakin – ja kaikkea tätä saatetaan pitkittää pelkästään itsensä muodon vuoksi. Tämä poikkeavaisuus ei kuitenkaan kokonaan estä nautinnollista lukukokemusta, sillä pelkästään omaperäinen asetelma takaa teoksen läpikäynnin kannesta kanteen. 

Erityiseksi ansioksi nousevat kirjan moninaiset hahmot, joiden ajatusmaailmaa ja käyttäytymistä syvennetään tarinan edetessä. Hahmojen tarinoiden kautta käsitellään suuria teemoja, joista kantava on pahuuden suhteellisuus. Se ilmenee useassa tarinan osassa, jolloin Saatana seurueineen osoittaa ihmisten tekopyhyyden ja näin ollen perinteisen pahuuskäsityksen naiiviuden. Paikoitellen psykologisen teoksen yksi pääteemoista tarkasteleekin laajalti ihmisten luonnepiirteiden skaalaa ja soveltaa sitä mainitussa pahuuden käsittelyssä. Teemaa, joka luo vastavoiman kaikelle ihmisten pahuudelle, lähestytään Mestarin ja Margaritan tarinan kautta. Rakkaus puretaan kirurgisen tarkasti niin himoksi ja kiintymykseksi kuin myös lojaaliudeksi ja lähes pyhäksi uskoksi. Kaiken sapekkaan satiirin ohella tarinaan sisältyy yksi kiehtovimmista rakkaustarinoista, joihin olen törmännyt.

Rakkaus puretaan kirurgisen tarkasti niin himoksi ja kiintymykseksi kuin myös lojaaliudeksi ja lähes pyhäksi uskoksi.

Ansioistaan huolimatta klassikoissakin on kääntöpuolensa. Kyseisen teoksen heikkous on osittain sama kuin sen vahvuus. Uniikki konsepti tekee siitä erilaisen lukukokemuksen, joka parhaimmillaan maalaa lukijan mieleen mielenkiintoisilla hahmoilla kyllästytetyn unenomaisen kohtauksen. Huonoimmillaan kohtaukset kuitenkin toistavat itseään tavalla, joka muuttaa unen kuumeiseksi painajaiseksi. Välillä tuntuu, että teos voisi olla reilut sata sivua kevyempi ja siten myös sujuvampi, eikä verbaalista pakkopullaa. Vaikea lukukokemus ei ole väistämättä paha asia, mutta toisinaan haasteellisuutta lisäävät varsin mitättömät asiat, kuten hahmojen nimittäminen satunnaisesti näiden taiteilijanimillä. 

Oman elämäni Margaritan ansiosta tulin lukeneeksi kyseisen klassikon, joka osoittautui lopulta varsin miellyttäväksi lukukokemukseksi -kiitos sen kokeellisuuden. Henkilökohtaisesti uskon, että Saatana saapuu Moskovaan, on paitsi oivallinen tarina myös hyvä tapa aloittaa tutustuminen järeämpiin venäläisklassikoihin ilman pelkoa kirjallisesta yliannostuksesta. 

 

Teksti: Santeri Anttila

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *