TOP 3 – Anna Havukainen
Uudehkoja lukusuosituksia.
1. Alexander von Schönburg, Maailmanhistoria muutamassa minuutissa (2016)
Yuval Hararin teoksia Sapiens: Ihmisen lyhyt historia tai Homo deus: Huomisen lyhyt historia ei varmastikaan kukaan enää tässä vaiheessa maailmanmenoa kehtaa mainita uusina suosituksina, joten Rellun Toverin toimitus tarjoaa teille sen sijaan berliiniläisen toimittajan ja kreivin Alexander von Schönbergin (ja Hararin ystävän!) teoksen, joka on ensinnäkin pituudeltaan noin puolikas Sapiensia, ja toisekseen Maailmanhistoria muutamassa minuutissa on nimensä mukaisesti pikakatsaus historian merkittäviin vaiheisiin, tai ainakin sellaisiin vaiheisiin, joita joku voi pitää merkittävinä. Aivan muutamaa minuuttia sen lukeminen ei kuitenkaan vie, mutta kiireisen opiskelijan onneksi kyse ei myöskään ole tunneista.
2. Karolina Kouvolan Soturit – Assasiineista samuraihin (2017)
Kuten kirjan takakansitekstissäkin todetaan – joskaan ei näillä sanoilla – väkivallan ammattilaiset kiehtovat ihmisiä suunnattomasti, olivatpa kyseessä glorifioidut gladiaattorit taikka vaikka nykyajan toimintarainojen FBI-agentit. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisema teos on pullollaan entisaikojen soturiryhmittymiä ja heidän asuinpiirinsä uskontoja sekä kulttuureja. Perinpohjaisen selvityksen saavat mm. viikingit, lakotat ja tugeenit. Helppolukuisuudesta lisäpisteitä!
3. Liv Strömquistin sarjakuvateokset Kielletty hedelmä (2016), Prinssi Charlesin tunne (2017) ja Nousu & Tuho (2017)
Liv Strömquist on eräissä piireissä saanut aikaan melkoisen innostuksen aallon oivaltavilla sarjakuvateosten sarjallaan. Feministisestä ja vasemmistolaisesta näkökulmasta sukupuolta ja seksuaalisuutta, yhteisön asettamia muotteja sekä kapitalismia ja taloutta käsittelevä ruotsalainen Strömquist onnistuu useammin kuin kerran ottamaan monimutkaisen konseptin ja tekemään siitä yksinkertaisen, vieläpä niin ettei lukijalle silti suinkaan jää olo kaikkitietävyydestä. Päinvastoin, sarjakuvaruutujen marginaaleissa vilisevät lähdeteokset suorastaan kutsuvat jatkamaan tutkimista ja ajattelua. Mikä vielä parempaa, Strömquistin kanssa ei todellakaan tarvitse olla samaa mieltä kaikesta voidakseen arvostaa sitä otetta, jolla hän pyörittelee maailman menoa.
Teksti: Anna Havukainen