Tiistai 22.2.
Majoituimme Oivangin nuorisokeskuksessa, jossa meitä odotti ruoka heti illalla saavuttuamme. Ruoan jälkeen vielä vähän saunottiin ennen kuin olikin jo nukkumaanmenon aika.
Keskiviikko 23.2.
Kauan odotettu ensimmäinen laskupäivä alkoi maittavalla aamupalalla tuoreine sämpylöineen. Aamiaisen jälkeen vedimme monot jalkaan, istahdimme Petrin kyytiin ja huristelimme kahdenkymmenen minuutin matkan Rukatunturiin. Kuusamo soi taas kakkosten poikien kaiuttimesta nostattaen tunnelmaa.
Laskettelusää oli kerrassaan mainio, mutta kaakaotaukoja tarvittiin kovan pakkasen takia useampi. Päivän ohjelma oli varsin vapaamuotoinen, lukuun ottamatta rinneohjelmaryhmä Los Pollos Hermanoksien järjestämää yhteislaskua, joka ei kylläkään sujunut aivan suunnitelmien mukaan.
Pitkän laskupäivän jälkeen ja kauniin auringonlaskun saattelemina lähdimme takaisin Oivankiin. Ruoka maistui ja sauna lämmitti pakkasessa jäätyneitä varpaita mukavasti. Tyttöjen saunassa raikui niin railakas yhteislaulu, muun muassa Justin Bieberin Baby, että osa pojista tuli ovelle anelemaan mukaan pääsyä. Pyynnön perustelu sillä, että kakkospoikien uhoaminen kävi tylsäksi, kelpasi tytöille ja pojat pääsivät ylälauteille näyttämään laulutaitonsa.
Saunan jälkeen kakkosen poikien iltaohjelmaryhmät Karalian majurit sekä Ei vauhti tapa pääsivät vauhtiin ja vetivät meille kerrassaan mahtavan iltaohjelman. Yli tunnin kestäneen nimileikin aikana opimme toistemme nimet ja niihin yhdistetyt ruuat ehkä vähän liiankin hyvin. Uusien lempinimien parhaimmistoa olivat esimerkiksi Jänispaisti, Marjapuuro, E-pilleri ja Juomajugurtti, joita sitten käytettiinkin koko loppureissu.
Torstai 24.2.
Laskupäivä alkoi alkulämmittelyryhmä Kirsin mussukoiden suunnittelemalla verryttelyllä, jonka jälkeen lähdimme taas valloittamaan rinteitä. Lumipyry oli kova, mutta pehmeässä uudessa lumessa laskeminen sen arvoista. Torstain iltaohjelmana toimi Sombrero-ryhmän kehittämä polttopallo. Peli oli ajoittain niin eläimellistä, että reunalle poltetut tytöt kehittivät Avara luonto -tyylisen selostuksen katsellessaan erityisesti poikien rajua menoa. Saunaan mentiin myös torstai-iltana ja monet innostuivat myös avannossa käymisestä, kuten edellisenäkin päivänä. Oman jännityksensä loi viereisessä huoneessa meneillään ollut riparilaisten iltahartaus. Rukouksia enemmän riparilaisia näytti nimittäin kiinnostavan avannossa käymisemme.
Lopulta kokoonnuimme vielä pelihuoneelle viettämään viimeistä yhteistä iltaa. Tytöt voittivat pojat pöytäfutiksessa, joka oli illan kohokohtia ainakin tyttöjen mielestä. Meno eskaloitui lopulta diskoksi riparilaisilta unohtuneen kaiuttimen, värivalojen ja YouTubesta löytyneiden karaokevideoiden avulla. Joillakin ilta saattoi jatkua vähän turhankin myöhään, ottaen huomioon seuraavana aamuna koittaneen viimeisen laskupäivän.
Perjantai 25.2.
Aamulla lähdettiin taas rinteisiin, vaikka pientä turnausväsymystä oli jo ilmassa. Kirsi oli suunnitellut meille kiinalaisen rinnekisan, joten päivän päätteeksi jakauduimme joukkueisiin ja lähdimme etsimään rinteiden reunoille piilotettuja lakupötköjä ja suunnistamaan nopeimpia reittejä Rukan toiselta puolelta toiselle. Kaikki keinot olivat sallittuja ja rinteessä nähtiinkin esimerkiksi vastustajajoukkueen hiihtohissiin tunkeutumista ja runsaasti jonossa ohittelua. Kisan voittivat kakkosen pojat hämmästyttävällä nopeudellaan, eikä kukaan ihme kyllä loukkaantunut.
Palattuamme Oivankiin pakkasimme kamamme ja suuntasimme kohti kotia. Matkaa kulutettiin niin kouluhommien, Kuusamon laulamisen, sananselityspelien kuin nukkumisen parissa. Osa porukasta jäi bussin kyydistä jo ennen Tamperetta jatkamaan laskettelureissujaan. Lopulta bussi kaarsi takaisin Pyynikintorille kolmelta yöllä, jossa kymmenet vanhemmat seisoivatkin jo odottamassa kullannuppujaan kotiin.
Teksti ja kuvat: Hilda Helminen ja Eeva Tolonen
