“Asumiskelvoton maapallo - Elämä lämpenemisen jälkeen” on amerikkalaisen David Wallace-Wellsin vuonna 2019 julkaisema, samannimiseen esseeseen perustuva ilmastonmuutoksesta ja sen jo käynnistyneistä seurauksista kertova tietokirja. Teos pyrkii käymään avartavasti läpi sekä ilmastokriisin paremmin yleisessä tiedossa olevia puolia että myös vähemmälle huomiolle jätettyjä tuhoja.
Heti ensimmäisistä luvuista lähtien Wallace-Wells ilmaisee selkeästi, ettei hän aio esiintyä minkääntapaisena ihmiskunnan pelastajana painottaen lukijoiden omaa vastuuta ympäristöteoistaan. Kirjailija lyö faktat tiskiin riuskasti, ja alkuosa voikin olla osalle lukijoista hieman järkyttävä. Itselläkin ahdistus nousi hieman pintaan. Maailmanlopun saarnaa ei kumminkaan kestä kauaa, ja lopulta vauhti tasaantuu.
Wallace-Wellsin mielestä ilmastonmuutoksen ongelma piilee siinä, että ihmiskunnalla olisi tarvittavat resurssit globaalin kriisin ehkäisemiseksi, mutta päät työnnetään kuoppaan esittäen kaiken olevan täydellisesti maailmanlaajuisen aikapommin tikittäessä paraikaa. “Jos toimeen ryhdytään vasta 2070-luvulla, ei se ole enää hyödyksi kenellekään”, toteaa Wallace-Wells kuivakkaan tapaansa. Hän nostaa myös esille yleisen harhaluulon siitä, kuinka ilmastonmuutos on vain jokin kaukainen uhka. Mutta todellisuudessa se on jo täällä, ja se vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen arkeen. Esimerkiksi Suomessa se näkyy leutoina sekä lumettomina talvina, ja uutiset ovat täynnä harmillisiksi sattumiksi mitätöityjä tapaturmia, joilla voi tapauksesta riippuen olla yllättävänkin suuria yhteyksiä ilmaston lämpenemiseen.
“Asumiskelvoton maapallo” on siis osuva nimi kuvaamaan kirjan sisältöä. Teos on jaettu neljään osaan, joiden nimet vaihtelevat aina “Ryöpyistä” “Kaaoksen aineksiin”. Nuo osat ovat puolestaan jaettu lukuihin, joista jokainen on pyhitetty omalle katastrofikategorialle. Kuten totesin jo aiemmin totesinkin, joukkoon mahtuu sekä valtavirtamediassa paljon huomiota saaneet huolenaiheet että myös harvemmin esiin nostetut ongelmat. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvista voisi tässä mainita maastopalot, kirjaimellisesti kuolevat valtameret ja juomavesiongelman. Sen sijaan en ollut ennen kirjan lukemista kuullut kerrottavan lämpökuoleman vaarasta tai siitä, miten popkulttuuri ja Hollywood käsittelevät ilmastonmuutosta.
Elokuva-ala on täynnä erilaisia tarinoita ihmiskunnan tuhosta, ja kuten Wallace-Wells asian ilmaisee: “Kuvaruuduissa tai valkokankaalla ilmastotuho on kaikkialla, mutta se ei silti koskaan ole tarinan keskipiste”. Toisin sanoen ympäristön kuolemaa käytetään siis usein aiheena laajalevikkeisissä Hollywood-elokuvissa, mutta sen rooliksi jää usein toimia pelkkänä näyttämönä jollekin suuremmalle tapahtumaketjulle. Wallace-Wells nostaa muutaman esimerkin viime vuosien menestysteoksista: “Interstellarin lähtökohtana on ympäristön pilaantuminen, mutta vitsauksena ovat sienitaudin pilaamat sadot. — Mad Max: Fury Road avautuu kuin panoraama maapallon lämpenemisestä loputtomine aavikoineen, mutta siinä poliittisen kriisin synnyttää öljypula. — American Horror Story-sarjan “Apocalypse”-kauden keskeinen luonnonmullistus on takauma, ydinsodan aiheuttama talvi.”
Se ei ollut mitään paapomista, mutta viesti meni perille.
Tämä kirja pisti todella miettimään omien tekojen seurauksia, niin ylikäytetty kuin kyseinen sanonta onkin. Asiaa auttoi se kuinka normaalina Wallace-Wells itsensä esitteli. Siten lukijana ei tuntunut siltä että hän vain jatkuvasti tuomitsisi minua korkealta moraaliselta jalustaltaan, vaan että vertaiseni ylikuluttaja yritti vain auttaa minua parantamaan tapani. Se ei ollut mitään paapomista, mutta viesti meni perille.
Ympäri käydään ja yhteen tullaan, loppusummauksen aika. “Asumiskelvoton maapallo: Elämä lämpenemisen jälkeen” on ehdottomasti aikasi arvoinen. Suosittelisin kyseistä teosta kenelle tahansa asiasta kiinnostuneelle. Terve ahdistus-varoitus on kuitenkin paikallaan, sillä sen verran raskaita asioita käydään läpi tämän 261-sivuisen vuoristoradan aikana. Jos ilmastonmuutoksesta on jäänyt kysymyksiä mieleen, tämä kirja vastaa kaikkeen harkituin ja hyvin perustelluin argumentein. Onko ilmastonmuutos totta? Johtuuko nykyinen ilmaston lämpeneminen ihmisen toiminnasta vai luonnollisesta vaihtelusta? Kuinka katastrofaalisia seuraukset ovat? Mitä väliä sillä on, kuinka monta astetta planeettamme lämpenee? Voiko ihmiskunta luottaa teknologian ratkaisevan ongelman? Jokainen näistä ja moni muukin ovat käsittelyssä näiden kansien sisällä.
Haluaisinkin siis päättää arvosteluni tähän otteeseen The Joe Rogan Experience -podcastin jaksosta, jossa Wallace-Wells oli vieraana:
-Jukra, onko kirjasi oikeasti niin ankea kuin annat ymmärtää tässä haastattelussa?
-Kyllä.
Teksti: Eino Nevalainen
