Leaving Neverland on Dan Reedin vuonna 2019 ohjaama dokumenttielokuva Michael Jacksonia koskevista hyväksikäyttösyytteistä. Elokuva pohjautuu Wade Robsonin ja Jimmy Safechuckin ja heidän perheidensä kokemuksiin.
Ehdoton huono puoli elokuvassa oli sen yksipuolisuus. Elokuvaa on kritisoitu siitä jo valmiiksi paljon, ja katsottuani elokuvan olen samaa mieltä. Yksipuolisuudella tarkoitetaan eri näkökulmien puutetta ja olemassa olevan näkökulman kapeutta. Puute loi skeptisyyttä tapahtumiin, varsinkin kun molemmat miehet olivat aikaisemmin todistaneet oikeudessa ja kieltäneet kaiken.
Yksityiskohtien tarkkuus epäilytti huomioiden heidän ikänsä, joka oli nuorimmillaan 7 vuotta. Koko elokuva esitettiin pelkästään miehien ja omaisten pohjalta ja Jacksonin puoli jää täysin kuulematta. Väitteitä on vaikea kumota, koska Jackson ei ole täällä niitä kumoamassa.
Dokumenttielokuva avasi silmät kiiltokuva megatähden toisesta puolesta. Vaikkei kaikkia väitteitä, joita elokuvassa tuli esille, pysty todistamaan, niin katsojalle välittyi tieto, että jotain on tapahtunut. Dokumenttia varten on saatettu kärjistää asioita tai keksiä yksityiskohtia. Tarinan värittäminen on varmasti ollut suuri houkutus ja sitä on saattanut tapahtua, koska Jackson ei tietenkään pysty puolustelemaan itseään.
Dokumenttielokuva keskittyy lasten nuoruuteen, ja siihen kuinka he tapasivat Jacksonin. Tapahtumat, jotka edelsivät tai mahdollistivat ensi näkemisen, on kerrottu hyvin yksityiskohtaisesti. Elokuva myös menee uhrien aikuisuuteen ja valaisee millaista tuhoa seksuaalinen hyväksikäyttö saa aikaan mielessä. Tapahtuma paikkoja on Jacksonin koti ja erilaiset tapahtumat/paikat, minne hän vei lapset perheineen.
Elokuva oli suurimmaksi osaksi hyvin tehty ja asiallinen, mutta näkökulman ottaminen pelkästään yhdeltä puolelta ja asioiden esittäminen ilman todisteita jätti elokuvasta vähän pahan maun suuhun.
Teksti: Sauli Lindroos
