Halloween-kuukausi lokakuu on jo pitkällä ja Lukeva Rellu -kampanja sitäkin pidemmällä. Nuorisoa on peruskoulusta saakka innostettu lukemaan aktiivisemmin, ja hyvästä syystä. Lukemisen puolesta voi esittää monta argumenttia, ja kirjallisuus on täynnä upeita klassikoita ja hienoja uutuuksia.
Silti tässä on mielestäni ongelma. Ketä tahansa ei noin vain innosteta lukemaan 300-sivuista romaania, ja lukuharrastuksen aloittaminen voi muutenkin tuntua raskaalta, jos ei ole aiemmin ollut minkäänlainen lukutoukka.
Onneksi internetistä voi löytää paljon onnistuneita tarinoita ja satuja, joilla lukuharrastus on helppo aloittaa. Lokakuun kunniaksi esittelen kolme erillistä jännitys- ja kauhutarinaa, jotka kaikki ovat muumiaiheisia ja jakavat samanlaisia piirteitä, mihin on varmasti helppo samaistua. Tarinat ovat myös lyhyitä tunnin tai toisen kokemuksia, mistä voi silti löytää jotain syvällistä ja mielenkiintoista. Päällimmäisimpänä olisi se, että nämä kolme kertomusta demonstroivat Muumien synkempää puolta, eikä sarja varsinkaan alkuaikoinaan ollut mikään viaton lastensatukokoelma.
Oma suosikkini näistä kolmesta internetin kertomuksesta on tarina nimeltään “Mörkö (uusi tarina)”. Tämä fanifiktion kirjoitti anonyymi Ylilauta.org-käyttäjä vuonna 2016. Nykyään tarinan voi löytää myös Fandom.com-nettisivulta. Kyseinen tarina kertoo Muumilaaksossa asuvasta nimettömästä henkilöstä, jona lukija voi itse astua tarinan maailmaan ja juoneen. Päähenkilön eli sinun on luettava kertomus vaihtoehtoisesta todellisuudesta, missä mörön taustatarina kuin myös Tiuhdin ja Viuhdin tausta on hyvin erilainen. Mielenkiintoisesta asetelmasta huolimatta en voi suositella tätä tarinaa kaikille, koska väkivallan kuvailu on paikoittain hyvin mautonta ja lapsellista.
Tästä ongelmasta huolimatta kyseinen dystopiatarina on itselleni tärkeä, ja minusta tuli osittain tämän tarinan ansiosta uudelleen muumifani. Tarina on saanut kritiikkiä sen lähdemateriaalille epäuskollisesta asetelmasta ja varsinkin Muumipapan hahmon kuvauksesta. Muumit ovat poissa hahmoistaan, mutta huomioon ottaen, miten hyvin tarinan juoni ja mysteeri siitä, mikä mörkö on, kietoutuu sen käsittelemien aiheiden kanssa täydelliseksi paketiksi. Tarina sai jopa niin paljon suosiota, että suomalainen Youtube-kanava Reckless Brothers FI aloitti 31.8.2025 työstää tarinalle jatko-osaa.
Kaksi seuraavaa tarinaa ovat kummatkin samalta käyttäjältä. Nämä kaksi ovat unitarinaa on kirjoittanut Reddit-käyttäjä Scanti vuonna 2018, ja ne kulkevat nimillä “Mörön loitsu” ja “Mörön luola”. Käyttäjä kirjoitti vuonna 2021 vielä kolmannenkin unen, mutta se ei ole enää muumiaiheinen. Kyseiset unidystopiat ovat enemmän fantasiamaisia tarinoita, jolloin ne toimivat hyvin maallistuneemman uuden tarinan vastakappaleeksi.
Huom! Tästedes artikkeli sisältää juonipaljastuksia tarinoista, joten nyt on hyvä aika käydä lukemassa nämä tarinat, ennen kuin analysoin niitä enempää.
Uusi tarina vuodelta 2016 on varsin raaka ja anteeksiantamaton kuvaus pelon aiheuttamista epäloogisista päätöksistä ja niiden seurauksista. Vaikka arvostelinkin tarinan kauhua lapselliseksi, on kertomuksessa myös paljon psykologista leikittelyä ja ahdistusta, mikä rikastaa tarinaa yllättävänkin paljon. Mörkö on uudessa tarinassa ennemmin salaperäinen henki, joka on palannut kostamaan vuosisatoja sitten tapahtuneista asioista. Se myös symboloi kuolemaa ja kuolemanpelkoa. Kaikki muut, paitsi päähenkilö, kuolevat viitteellisesti omasta kädestään. Anonyymi onnistuu mielestäni hyvin kuvaamaan myös Muumiperheen toimia, jos jokin viikatemiehen kaltainen yksilö alkaisi liikkua Muumilaaksossa. Vaikken pitänyt tarinan lopusta ensimmäisen lukukokemukseni jälkeen, on pakko myöntää, että päähenkilön kohtalo kuvailtiin todella tehokkaasti ja ahdistavasti. Tarinan vahvin piirre onkin sen kryptisyys, sillä jopa tarinan lopetus on jätetty avoimeksi niin kuin moni muukin asia. Nämä kysymykset tekevät kertomuksesta myös paremman kauhuelementtien puolesta, ja tarina kestää myös paremmin jälleenlukemista.
Scantin tarinat ovatkin jo hyvin erilaisia uuteen tarinaan nähden, eivätkä ole mielestäni yhtä syvällisiäkään. Kyseessä on kuitenkin uni, joten tämä on toki suotavaa, eikä kummastakaan sadusta jännitystä puutu. Mörön luola oli ollut Scantille niin raskas uni, että hän omien sanojensa mukaan muistaa unen tähän päivään saakka aina yhtä elävästi. Mörön luolassa käsitellään samanlaisia teemoja kuin uudessakin tarinassa, mutta hyvin eri tavalla. Uni käsittelee pelkoa, itsetuhoisuutta, murtunutta ja epäuskoista mieltä. Huomioon ottaen, että nämä ovat kymmenvuotiaan mielentuotoksia, näitä aiheita käsitellään todella kypsästi ja realistisesti.
Mörön Loitsu on edeltäjään paljon mystisempi ja lähentelee ennemmin Taru sormusten herrasta -fantasiaa kuin Muumifantasiaa, ja on mielestäni paljon jännittävämpi kuin Mörön luola. Silti, Mörön loitsu ei ole lähelläkään yhtä syvällinen kuin Uusi tarina tai Mörön luola. Mörön loitsu on jälleen kerran kuvaus dystooppisesta Muumilaaksosta, mutta sen syvällisempää ei tästä kertomuksesta löydä. Scantin kirjoitusasu on myös varsin itseääntoistava ja töksähtelevä, mikä varsinkin tämän tarinan kohdalla alkaa häiritä. Näistä ongelmista huolimatta on tarina hyvin jännittävä ja uskollinen lähdemateriaalilleen, mikä on arvostettavaa, ja sitä on helppo suositella lukemaan aloitteleville. Scantin tarinoissa ei ole myöskään ollenkaan raakuuksia, toisin kuin Uudessa tarinassa, joten ne sopivat hyvin myös sellaisille, joka eivät kauhukirjallisuutta lue.
Jos esimerkiksi syyslomalle kaipaa jännittävää luettavaa, eikä minkään kokonaismittaisen romaanin luku ole mieleisintä, suosittelen lämpimästi näitä lyhyitä jännityskertomuksia. Tulee aina itsekin palattua näiden fanifiktioklassikoiden äärelle aina säännöllisin väliajoin. Kaikilla näillä tarinoilla perusidea on sama, mutta toteutus ja teemat ovat hyvin erilaisia ja kertovat sadun kuolemanpelosta ja sen seurauksista.
Kaapo Ketko 25B
