Musiikin asiantuntijoiden kanssa musiikista keskusteleminen on podcastin aiheena varsin mielenkiintoinen, ja samaan lopputulokseen on päätynyt Jukka Lindström. Onko toimivin ratkaisu kuitenkaan valita varsin samanhenkisiä kaveruksia keskustelemaan aiheesta yhdessä?
Noin viikon radio on Jukka Lindströmin pitämä podcastohjelma, jossa hän keskustelee ajankohtaisten ja tunnettujen henkilöiden kanssa pinnalla olevista aiheista. Jukka Lindström on erityisesti tunnettu Ylellä monta vuotta esitetystä ajankohtaisohjelmasta Noin viikon uutiset. Juuri kyseisen ohjelman innoittama hän kehittelikin Noin viikon radion päästäkseen keskustelemaan ohjelmassa vierailevien henkilöiden kanssa hieman pidempään.
Kuuntelimme Noin viikon radion jakson ”Kuulematta paskaa”, jossa Lindströmin vieraana olivat musiikkitoimittaja Jussi Mäntysaari ja musiikkituottaja Jani Nivala. Mäntysaari ja Nivala ovat yhdessä olleet suomalaisten podcastien edelläkävijöitä musiikkipainotteisella podcast-ohjelmallaan.
Jaksossa kolmikko keskittyi keskustelemaan jokaisen itsensä valitsemasta biisistä ja siitä, millä tapaa nämä ovat heitä koskettaneet. Mukaan nousi myös paljon esille muuta musiikkiin ja musiikintekijöihin liittyvää keskustelua, jopa varsin jämäkkää kritiikkiäkin sekä heidän omia kokemuksiaan musiikista.
Henkilöiden suhteen jakso olikin varsin mielenkiintoinen asetelmaltaan, ja kiehtovaa keskustelua syntyi paljon. Osittain keskustelu oli kuitenkin hyvin äärimmilleen menevää ja herätti kuulijassa vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Itse podcastin rakenne oli melko häilyvä ja sekava, vaikka omalla tavallaan toimikin varsin hyvin henkilöille ja aiheelle. Lähtökohtana oli arvatenkin podcastin itsensä ja siinä tällä kertaa vierailevien henkilöiden esittely, mutta tämän jälkeen rakenteen muoto alkoi rakoilla. Ideana todennäköisesti oli käydä järjestyksessä läpi jokaisen valitsema biisi ja sen merkitys heidän elämässään. Keskustelu kuitenkin ajautui melko paljon sivuraiteille eikä ollut selkeärajaista. Kuten todettua, henkilöt päätyivät puhumaan varsin moninaisista asioista melko paljon. Tämä tavallaan oli kiintoisa elementti, vaikkakin osaltaan varsin puuduttavaa, erityisesti kuulijan pudotessa kärryiltä täysin keskustelun edetessä syvemmille tasoille.
Tavisten makua kritisoitiin
Podcastin rakenteen lopuksi oli vielä valittu Noin viikon radiolle tyypillinen twiittien tarkastelu-osio, jossa nostettiin mukavana lopetuksena esille haastateltavien keskustelijoiden some-taustaa ja käsiteltiin sitä kautta hieman heihin liittyviä asioita. Tämän osion kautta päästiin syvemmälle haastateltavien ajatusmaailmaan, myös melko humoristisilla tavoilla. Tämä toi piristystä kuuntelijoillekin ja sai tunnelman rentoutumaan huomattavasti. Toisaalta saman kaltaista rentoa, helposti seurattavaa keskustelua olisi kaivattu jo aikaisemmin, eikä pelkästään lopussa.
Erityinen ongelmakohta oli keskustelun rönsyilyssä esille tuotu, varsin voimakas kritiikki erityisesti niin kutsuttujen tavallisten musiikin kuuntelijoiden musiikkimakua kohtaan. Keskustelijat kommentoivat erityisen raa’alla kädellä sitä, ettei tavallinen kuuntelija tiedä paremmasta, joten tyytyy niin sanottuun massapoppiin ja uskottelee sen olevan parasta mahdollista.
Erityisen häiritsevää tässä keskustelussa oli se, ettei yksikään heistä heittänyt vasta-argumenttia saati pohdintaa aiheesta, vaan lähinnä suoraan todettiin, että kyllä enemmän musiikkia kuunteleva tietää paremmin. Argumentoinnin puutteeseen saattoikin vaikuttaa se, että kolmikko vaikutti tuntevan toisensa entuudestaan ja heillä kaikilla oli jonkin asteista kokemusta tai tietoa musiikkialalta.
Vitsailua ja läpänheittoa
Vastaavaa kommentointia esiintyi muutoinkin jonkin verran, mutta pitkälti se oli kaverusten läpänheittoa muun muassa vissy-pullon avaamisesta kesken musiikkipodcastin. Juuri tämä vitsailu saikin jakson tunnelman viihteellisemmäksi, eikä keskustelu tuntunut kuulijan näkökulmasta liian värittömältä. Vitsejä oli kuitenkin haasteellista ymmärtää tuntematta heidän sisäpiirin vitsejään entuudestaan. Muiltakin osin jakso olisi vaatinut kuulijalta etukäteistietoa käsiteltävistä biiseistä ja keskustelevista henkilöistä, jotta mukana olisi ollut mukavampi seurata keskustelua ja kokea olevansa mukana sitä.
Helposti seurattavan keskustelun lisäksi jaksosta puuttui täysin äänitehosteet ja taustamusiikki. Tai siis, jakson alkuun ja loppuun oli lisätty lyhyet äänitehosteet, mutta sen lisäksi jaksossa ei ollut mitään tietoakaan tunnelmaa kohottavasta taustamusiikista. Jos edes äänitehosteita olisi lisätty jaksoon enemmän, olisi se voinut tehdä siitä paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa.
Kaikin puolin Noin viikon radion jakso ”Kuulematta paskaa” oli keskustelua herättävä mielipiteitä jakavine kommentteineen, mutta jokin siinä myös oli mukavan viihdyttävää. Suurimpia ongelmia olivat jyrkkien mielipiteiden jyrkkä tukeminen sekä jakson rakenteen rönsyilevyys. Hyviksi puoliksi puolestaan voi nostaa juuri jakson ajoittaisen rennon tunnelman ja mukavan vitsailun. Jakso ei kuitenkaan ollut kaikkein mieluisin podcast, ja siinä olisi omalla tavallaan paljon parannettavaa erityisesti jakson pituuden sekä sisällön laadun suhteen. Samalla voi myös pohtia, mikä jakson tarkoitus oikeastaan olikaan.
Pelkkää hauskanpitoa vai syvällistä keskustelua musiikista? Toki saattaa myös olla, ettemme olleet jakson ideaalisinta kohderyhmää, mikä saattaisi osaltaan vaikuttaa siihen, ettemme viihtyneet sen parissa.
Teksti: Salla Pajunen
