Jäljillä-rikospodcastia alettiin julkaista viime vuoden huhtikuussa, ja se on noussut Spotifyn viiden kuunnelluimman suomalaisen podcastin joukkoon jo useaksi kuukaudeksi. Kyseinen podcast on osoitus siitä, että myös niin sanottu harrastelijapodcastin tuottaja tai ainakin yksittäinen podcasttuottaja voi yltää melko suosituksi Suomen tasolla. Podcastin joka jaksossa käsitellään jokin tunnettu todellinen rikostapaus, jota sitten analysoidaan lopuksi. Äänessä on vain yksi naisääni, joka paljastuu Instagramin perusteella Tilda-nimiseksi nuoreksi naiseksi.
Aluksi voisi ajatella, että podcast voisi kääntyä tylsän puoleiseksi, kun äänessä on vain yksi henkilö. Tämän julkaisun kohdalla voi onneksi sanoa, että kokonaisuus on jaksosta toiseen alusta loppuun mielenkiintoinen. Mielenkiintoisen siitä saattaa tehdä rikosten tarkastelu monipuolisilta näkökannoilta. Jaksot myös kulkevat eteenpäin reippaalla tahdilla, eikä kuuntelijalle ehdi tulla sellainen olo, että asia jumittaisi paikallaan. Tilda on taitava aiheiden jäsentelijä. Jaksoilla on selvä rakenne, jossa aluksi käsitellään rikosta pääsääntöisesti luotettavien lähteiden ja faktojen perusteella. Sitten siirrytään analysoimaan rikoksen mahdollista tapahtumakulkua. Usein mukana on Tildan oma mielipide ja jopa hänen omia teorioitansa, mutta hän onnistuu erottelemaan selkeästi faktatiedon ja oman mielipiteensä. Tästä syntyy ammattimainen kuva.
Rikokset, joita käsitellään, ovat yleensä ulkomaisia ja kaikista yleisimmin Yhdysvalloista. Jaksoissa olisi voinut käsitellä useammin suomalaisia rikoksia, sillä niihin suomalainen kuuntelija saisi paremmin tarttumapintaa. Toisaalta esimerkiksi jaksossa, jossa Tilda käsitteli suomalaissukuista yhdysvaltalaismurhaajaa Aileen Wuornosta toi hän aktiivisesti esille asioita naisen suomalaisista juurista. Koska kyseessä on kuitenkin suomalainen rikospodcast, olisi hienoa, jos sisällössäkin painotettaisiin enemmän suomalaissisältöä. Ulkomaisista tunnetuista tapauksista on usein jo tehty lukuisia dokumentteja ja teoksia, joita voi katsoa, jos aihe kiinnostaa. Sen sijaan suomalaisista tapauksista ei ole niin paljon sisältöä, joten olisi hienoa, jos suomalainen sisällöntuotto toisi esille omasta takaa aiheita.
Myös kokonaisuudessaan aiheisiin voisi tuoda enemmän monipuolisuutta, sillä suurin osa rikoksista, joita käsitellään, on murhia tai katoamistapauksia. Tämä antaa suppean kuvan rikosmaailmasta, vaikka usein murhat ja katoamiset ovat juuri niitä tapauksia, joista saa ehkäpä eniten tarinaa ja jotka kiinnostavat usein eniten kuulijoita.
Podcastista voisi saada paljonkin siinä mielessä kritiikkiä, että käsiteltyjen aiheiden lähteet eivät ole sinänsä missään esillä. Nousee esiin pieni ristiriita, sillä ohjelma perustuu tositapahtumiin ja faktatietoihin. Kuulijalla ei siis ole selkeää väylää, mistä tarkistaa kaikki faktat, joita esitetään. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseinen podcast on tuotettu nimenomaan viihdetarkoitukseen, joten ei voi olettaakaan, että jaksoista löytyisivät useiden rivien lähdeluettelot.
Kokonaisuutena Jäljillä-podcast on kuitenkin ehjä ja pätevä. Tildalla ei ole liian ammattimainen ote käsittelyyn, vaan hän pehmittää asiaa omilla näkökannoillaan. Podcast on täydellinen tavalliselle tallaajalla, joka on kiinnostunut rikoksista tai kokee ne vain mielenkiintoisina. Sisältö ei liian kaukaa haettu, vaan Tilda muistaa ottaa kontaktia myös kuuntelijaan kertoen tapauksien lähteistä ja lisämateriaaleista kiinnostuneille. Se on helppoa kuunneltavaa. Sisällön läpi huokuu vilpitön kiinnostus aiheisiin, joita Tilda haluaa jakaa kuuntelijoille. Ei ole ihme, että julkaisu on saavuttanut vankan ja laajan kuuntelijakunnan.
Jäljillä kantaa vakuuttavasti eteenpäin omalla painollaan. Se on kaivattu tuulahdus suomalaisten podcastien maailmaan, ja sillä tulee varmasti jatkossakin olemaan runsaasti aiheesta kiinnostuneita kuulijoita. Kaikkien hyvien julkaisujen takana ei tarvitse olla ammattimaista tuotantoa.
Teksti: Tia-Maria Liljeroos
