Päästökompensaatio on yllättävän halpaa

Matkustin viime vuonna jonkun verran: Valko-Venäjä, Turkki, Kroatia, Bosnia-Herzegovina, Montenegro, Espanja ja Tanska osuivat matkan varrelle. Matkakohteisiin tutustumisen lisäksi toteutin samalla yhtä suurimmista ilmastosynneistäni lentämällä.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Matias Mäkiranta (@matiasmakiranta) jakama julkaisu

Matkailu on minulle tärkeää: minulla on ystäviä ympäri Eurooppa ja haluan tutustua uusiin kulttuureihin, mutta poden silti omantunnon tuskia kasvattamastani hiilijalanjäljestä. Laskin ICAO:n laskurilla lentojeni yhteenlasketuksi hiilijalanjäljeksi 1534,9 CO2 kilogrammaa – vähemmän kuin mitä pelkäsin, mutta silti paljon.

Muuten pyrin elämään suhteellisen ekologisesti: syön lihaa noin kerran kuukaudessa, matkustan pääosin julkisilla ja kierrätän kun mahdollista. Sitran elämäntapatestin mukaan hiilijalanjälkeni on 7200 kilogrammaa CO2-päästöjä. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin 10 300 kilogrammaa CO2-päästöjä vuodessa. Jos kaikki kuluttaisivat niin kuin me suomalaiset, tarvitsisimme kolme maapalloa.

Olen kuullut useasti päästöjen kompensoimisesta ja maksanut aikaisemmin lentoveroa. Nyt halusin selvittää, miten voisin mahdollisesti kompensoida koko oman hiilijalanjälkeni.

Miten kompensoida CO2-päästöjä?

YK ylläpitää Climate Neutral Now -alustaa, jonka kautta voi rahoittaa erilaisia projekteja esimerkiksi Aasiassa, Afrikassa tai Latinalaisessa Amerikassa. Päästötonnin hinta vaihtelee 0,33 dollarista vajaaseen kymmeneen dollariin per hiilidioksiditonni. Itsekin päädyin hyvittämään päästöni tätä kautta: rahoitin ensin brasialialaista tuulivoimaa 7 hiilidioksiditonnin edestä hyvittääkseni omat päästöni, jonka jälkeen sijoitin vielä 30 hiilidioksiditonnin edestä intialaiseen voimalaan, joka tuottaa sähköä hukkalämmöstä.

Brasilialainen tuulivoima maksoi 2 dollaria/hiilidioksiditonni ja intialainen hukkalämpö 0,33 dollaria/hiilidioksiditonni. Yhteensä hintaa 37 hiilidioksiditonnille tuli siis 21,8 euroa – vaikka hyvitin omat päästöni noin viisinkertaisesti.

YK:n alusta ei todellakaan ole ainoa vaihtoehto päästöjen kompensoinnille, mutta se vaikutti olevan yksi edullisimpia.

Yksi helppo tapa kompensoida päästöjään on ostaa päästöoikeuksia Euroopan Unionin päästökauppajärjestelmästä. Toisin kuin esimerkiksi YK:n alustassa, päästöjä ei suoranaisesti hyvitetä esimerkiksi luomalla uutta energiaa, vaan ostamalla päästöoikeuksia vähennetään suoraan kulutusta ostamalla pois päästöoikeuksia, jotka jokin yritys muuten käyttäisi.

Päästöoikeuksia ostaessa voi olla varma siitä, että päästöt aidosti laskevat ostoksen mukana. Päästökauppajärjestelmän markkinamekanismin ansiosta päästöjä vähennetään siellä, missä se on kaikista kannattavinta. Päästöoikeuksia voi ostaa esimerkiksi CO2-esto-sivustolta.

Kolmas toimiva tapa vähentää päästöjä on sijoittaa Suomen Luonnonsuojeluliiton Hiilipörssiin. Pörssiin sijoitetuilla rahoilla ennallistetaan suomalaisia soita. Esimerkiksi 100 eurolla saadaan ennallistettua 0,13 hehtaaria suota, mikä vastaa vuosittain 422 kilogramman CO2-päästöjen hyvittämistä.

”Suot sitovat hiiltä keskimäärin 240-300 kiloa (hiilidioksidiksi muutettuna 890-1110 kg) hehtaaria kohden vuodessa. Ojitetut suot taas vuotavat hiiltä ilmakehään noin 1500 kg (hiilidioksidina 5 550 kg) hehtaaria kohden vuodessa (Väli-Suomessa)”, todetaan Hiilipörssin verkkosivuilla. Soiden ennallistaminen onkin tehokas tapa vähentää päästöjä, sillä jo yhden hehtaarin ennallistaminen vähentää päästöjä huomattavasti.

2500 euron sijoituksella voidaan ennallistaa 3,13 hehtaaria suota. Sen ilmastovaikutus on vuosittain 10 200 kg CO2-päästöjä – melkein yhden keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljen verran.

Vapaaehtoisen lentoveronkin voi maksaa usean eri palvelun kautta, joista jokainen hyvittää ja laskee päästöt hitusen eri tavalla. WWF suosittelee verkkosivuillaan hankkimaan Gold Standard -sertifioituja päästövähennyksiä, joita tarjoavat ainakin Atmosfair, Carbonfund, Climate Care, Green ­Seat, My Climate, Offsetters ja Terra Pass.

Millainen vaikutus päästöjen vähentämisellä on?

Ihmettelin päästöjeni hyvittämisen hintaa: halvimmillaan olisin voinut hyvittää koko hiilijalanjälkeni 2,31 Yhdysvaltain dollarilla. Laskin, että tähän hintaan (0,33 dollaria/tonni), koko Suomen päästöt voitaisiin hyvittää 18 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla – voi kuulostaa suurelta, mutta valtion budjetissa se olisi pikkuhiluja. Miksei näin siis tehdä?

Ensinnäkin on tietysti ilmiselvää, että kaikki päästöjä vähentävät hankkeet, eivät välttämättä toimi aina niin kuin on luvattu. Toisaalta oma luottoni esimerkiksi YK:n ylläpitämään palveluun on suhteellisen korkea ja uskon, että hyvittämistäni 37 tonnista suuri osa oikeasti myös toteutuu. Osavaikutus on myös sillä, että osa nyt ilmastorahoituksella rahoitetuista hankkeista toteutuisi myös ilman ylimääräistä rahoitusta.

Ymmärtääkseni selitys päästöjen kompensaation halpaan hintaan on se, että markkinoilla ei yksinkertaisesti ole kysyntää päästökompensaatioille, mikä vetää niiden hinnat alas. Kun päästöjen kompensaatiosta tulevaisuudessa toivottavasti tulee yleisempi tapa, myös päästöjen kompensaation hinta nousee. Suuremmassa mittakaavassa päästöjen kompensointi ei edes välttämättä toimisi: päästöjen kompensointimahdollisuuksia ei olisi ehkä riittävästi.

Helsingin Sanomien haastattelussa Ekologian professori Janne kotiaho toteaa, ettei pidä ekologista kompensaatiota viherpesuna tai lupana pilata, vaan tarpeellisena lisänä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.

”Paras ja tehokkain tapa esittää elinympäristöjen heikentyminen on tietenkin haittojen välttäminen. Kun se ei ole mahdollista, ratkaisu on haittojen hyvittäminen suojelemalla tai ennallistamalla luontoa toisaalla.”, Kotipelto kommentoi haastattelussa.

Päästöjä kompensoimalla ei siis ehkä voida pelastaa koko maapalloa, mutta ainakin sillä voi hyvittää jonkun osan päästöjä. Ilmastonmuutoksen ratkaisu vaatii tietysti huomattavaa päästöjen laskua globaalisti, mutta kompensaatio on hyvä lisäkeino ilmastonmuutoksen torjunnassa. Itse sijoitankin rahani tulevaisuudessa osakkeiden lisäksi päästökompensaatioon.

Matias Mäkiranta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *