Opiskelijat kärsivät kroonisista niska- ja selkävaivoista. Mikä niitä aiheuttaa? Entä onko ongelmalle ratkaisua?
Useat Rellunkin opiskelijat kärsivät päänsäryistä, väsymyksestä ja niska- ja yläselkäkivuista. Mistä lukiolaisten kasautuvat fyysiset oireet johtuvat? Ainakin yksi vastaus tähän kysymykseen löytyy työasennoista.
Lukiolainen istuu suurimman osan päivästään. Opiskelija voi istua yhden koulupäivän aikana yli kuusi tuntia lähes tauotta. Oppituntien välissä on toki viidentoista minuutin taukoja, mutta suurin osa oppilaista viettää nekin istuen penkeillä tai sohvilla.
Koska istumista kertyy niin paljon, on tärkeää istua oikein. Nykyisissä opetusympäristöissä tämän toteuttaminen on kuitenkin haastavaa. Sähköistymisen vuoksi opiskelijat käyttävät omia kannettavia tietokoneitaan lähes jokaisella oppitunnilla. Pitkäaikainen tietokoneella työskentely aiheuttaa niska-hartiavaivoja sekä päänsärkyjä staattisen lihastyön seurauksena.
Seurasin muutamalla oppitunnilla Tampereen lyseon lukion 18B-ryhmän työskentelyä ja työskentelyasentoja. Opiskelijan tyypillinen työasento tietokoneella muistuttaa Notre Damen kellonsoittajaa. Nuoret istuvat etukenossa tietokoneen yllä, yläselkä pyöristettynä, niska ja hartiat jännitettyinä.
Lukion ensimmäistä vuotta käyvä Milla Kangasniemi tiedostaa hartiakipujensa syyn.
– Niska ja hartiat tulevat kipeiksi painavan repun kantamisesta, huonosta työasennosta ja vähäisestä nukkumisesta. En kuitenkaan voi tehdä asialle mitään, koska joudun kuitenkin aina kantamaan reppua ja työskentelemään tietokoneella. Arkena on mahdotonta nukkua tarpeeksi pitkiä yöunia.
Kiinnitä huomiota työasentoon
Voiko opiskelijoiden työasentoja muuttaa tai työympäristöä kehittää? Jokaisella on toki mahdollisuus kiinnittää huomiota omaan työasentoon ja välillä korjata ryhtiään tai pyöräyttää hartioita muutaman kerran ympäri.
Täydellisessä työasennossa pitäisi opiskelijan molempien jalkojen ylettyä tukevasti lattiaan ja kyynärvarsien olla vaakatasossa ranteiden tukeutuessa pöytään tai mahdollisiin käsinojiin. Selkätuen tulisi tukea ristiselkää. Päätteen kuuluisi olla näkemisen kannalta sopivalla etäisyydellä ja katseen vaakatason alapuolella. Tämä kaikki pitäisi tapahtua niskan ja hartioiden ollessa rentona.
Koulukalusteilla ja niska- ja selkäkivuilla on yhteys. Ergonomista työasentoa on vaikea saavuttaa koulun tarjoamilla välineillä. Suurimmassa osassa luokista on normaalit tuolit ja pöydät, jotka eivät ole säädettävissä. Standardin kokoiset kalusteet ovat usein liian suuria, korkeita tai muuten väärän mallisia opiskelijoille.
Käytävillä selkä on C
Sama tilanne jatkuu koulun käytävillä, missä opiskelija viettävät välituntinsa. Opiskelijoita näkee usein istumassa penkeillä tietokoneen kanssa tai lukemassa oppikirjaa. Tässäkin tilanteessa opiskelijan selkä muistuttaa C-kirjainta, koska penkkien edessä ei ole tasoja tietokoneille tai kirjoille. Lisäksi osa penkeistä on sijoitettu niin, että niiden takana ei ole seinää, johon nojata, vaan esimerkiksi ikkunalauta.
Onko työasento-ongelmalle ratkaisua? Muutamissa koulun luokista on uudempia tuoleja, joiden korkeuksia opiskelijat voivat säätää itselleen sopiviksi. Ihanteellinen tilanne toki olisi, että koulun kaikissa luokissa olisi säädettävät tuolit ja pöydät, ja että opiskelijoilla olisi mahdollisuus työskennellä myös seisten. Epäilen, että koulun resurssit eivät kuitenkaan riitä näin suuren mittakaavan uudistukseen, ainakaan kerralla tai pienellä aikavälillä.
Työasennoista huolehtiminen jää siis opiskelijalle. Opiskelijan on muistettava ajatella ergonomisesti koulupäivän aikana, mutta myös koulun ulkopuolella esimerkiksi läksyjä tehdessä. Pitkän istumisjakson aikana ja sen jälkeen on huolehdittava lihasten elpymisestä. Myös liikuntaharrastuksilla, jotka ylläpitävät lihaskuntoa, on positiivisia vaikutuksia istumisesta aiheutuvan kuormituksen vähentämiseksi.
Siispä, opiskelija, istu oikein, nuku tarpeeksi ja muista liikkua.
Teksti ja kuva: Josefiina Lampinen