Cats-musikaali Tampereen Teatterissa.
Kävin lokakuun 25. päivänä katsomassa Cats-musikaalin Tampereen teatterissa. Ohjaaja Georg Malvius on muutanut näytelmän hienoksi omanlaiseksi versiokseen.
Kuuluisa musikaali sai alkunsa vuonna 1981, jolloin se sai ensi-iltansa West Endin New London Theaterissa. Cats perustuu T. S. Eliotin kirjaan “Old Possum’s Book of Practical Cats”, jonka lahjakas Andrew Lloyd Webber sävelsi musikaalimuotoon. Cats-musikaalin suosio nousee yhä tänäkin päivänä, eikä sen katsomiseen eikä kuuntelemiseen kyllästy.
Musikaali kertoo Jellikki (Jellicle) -kissaheimosta, jotka kertovat laulaen ja tanssien elämästään ja tekemisistään. Heimon hahmot tanssivat ja lauloivat hilpeästi ja lahjakkaasti. Musikaalissa ei erityisemmin esiinny päähahmoja, mutta eri kohtauksissa nousi joitakin hahmoja enemmän esille. Esimerkiksi monessa kohtauksessa huomio kiinnittyi Rottaan, jota näytteli Risto Korhonen. Hänen hahmonsa oli hyvin koominen.
Toinen merkittävä hahmo on ”glamourikissa” Grizabella, jota näytteli Ritva Jalonen. Grizabella oli heimonsa hyljeksimä alfakissa. Tunnelma muuttui aina hyytäväksi, kun tämä katti ilmestyi lavalle. Grizabellan tunnetuin kohtaus on toisen näytöksen loppukohtaus, jossa hän laulaa klassikkokappaleen ”Memory” (“Muisto”). Kuullessani kappaleen ensimmäisen säkeen ihokarvani nousivat pystyyn. Mahtipontinen musiikki nosti muiltakin katsojilta tunteet pintaan. Ehdottomasti musikaalin tunteellisin kohta.
Pienemmissä mutta kuitenkin tärkeissä rooleissa esiintyi kauhukaksikko ja Jengamurri ja Rämppätintti. He tekivät kepposia muille, ja heillä on oma kohtauksensa, jossa esittävät kepposistaan ja luonteenpiirteistään kertovan laulun.
Jukka Virtasen suomennos musikaalista oli aivan mainio. Kappaleet rytmittyivät kerrassaan mainiosti; ne olivat kuin luotu suomenkielisiksi. Toki oli hämmentävää katsoa tätä suomeksi, sillä olen nähnyt alkuperäisen version englanniksi. Alkuperäinen elokuvaversio ja musikaaliversio ovat kyllä mielestäni parempia, mutta tämä suomennettu versio on myös erinomainen ja taitavasti tehty.
Näyttelijät eläytyivät rooliinsa loistavasti. En nähnyt ketään, joka ei olisi osannut tai viitsinyt näytellä “täysillä”. Tanssissa huomasin näyttelijöiden menevän eriaikaisesti, eivätkä kaikki liikkeet välttämättä onnistuneet siten kuin niiden pitäisi. Toki nämäkin ovat vain pieniä yksityiskohtia joita ei huomaa, ellei ole erityisemmin tietoinen asiasta.
Huomasi, että näyttelijät olivat panostaneet lauluun kunnolla, sillä en juurikaan tunnistanut virheitä melodiassa tai artikuloinnissa. Kappaleisiin osattiin eläytyä hyvin, ja laulu yleisestikin onnistui mainiosti.
Tunnelma oli saatu toimivaksi käyttämällä erilaisia tehosteita, kuten räjähtäviä kimalluksia, savua ja hyvin käytetty valaistusta. Asusteet ja rekvisiitta olivat erinomaisia. Pieni tila oli otettu hyvin käyttöön
Olin samaan aikaan yllättynyt ja tyytyväinen katsoja. Itselläni ei ollut suuria odotuksia, sillä ajattelin tämän version poikkeavan alkuperäisestä Catsistä paljon. Olen todella tyytyväinen nähtyäni tämän musikaalin Tampereen teatterin omana versiona. Ehdottomasti suosittelen kaikkia katsomaan musikaalin, sillä siinä saa yleissivistystä ja pääsee samalla näkemään, kuinka lahjakkaita näyttelijöitä Suomestakin löytyy.
Teksti: María Kailahti
Kuva: Harri Hinkka, Tampereen teatteri