Olen ollut yksinäinen Rellussa olevina vuosinani. Kaverien löytäminen on ollut hankalaa, mutta vielä vaikeampaa on ollut navigoida yhteisessä ympäristössä ilman ryhmän tai ystävien tuomaa suojaa. Kaikille Rellu ei ole ollut turvasatama, jossa kokee kuuluvansa ryhmään tai tuntee yhteishengen virtaavan suonissaan. Olen ollut yksi heistä. Onneksi en ole enää.
Olen ollut onnekas, että olen löytänyt ihmisiä, jotka vastaanottavat persoonallisuuteni ja minut kokonaisena osaksi ryhmäänsä, juttelevat minulle ja haluavat viettää aikaa kanssani. Aina ei ole niin ollut, ja tiedän, että asia ei ole kaikille niin vieläkään. Vaikka emme näe sitä, Rellussa on yksinäisiä ja porukan ulkopuolelle jääviä ihmisiä. Monien voi olla vaikea liittyä suurempaan porukkaan tai yrittää jutella ihmisille, jotka ovat löytäneet jo paikkansa, koska eivät koe kuuluvansa Relluun tai ympäröiviin ihmisporukoihin.
Uusi lukuvuosi on alkanut, ja siksi toivoisin, että rellulaiset katselisivat ympärilleen ja yrittäisivät luoda kaikille yhteisen ja turvallisen tilan tulla juttelemaan kaikille. Kysykää ihmisiltä käytävillä kuulumisia, jutelkaa toisillenne tunneilla – myös niille, joita ette tunne niin hyvin ja kohdatkaa toisenne aidosti. Älkää pelätkö englannin puhumista IB:läisten kanssa, vaan rohkeasti kertokaa heillekin päivän polttavimmista asioista. Liittykää väittelykerhoon, Vuokko-kerhoon tai osallistukaa liikuntatutoreiden haasteisiin. Raahatkaa itsenne ja ystävänne hyvinvointivälkille ja osallistukaa koulun toimintaan.
Hyvät ykköset, uusi lukuvuosi uudessa koulussa uusien ihmisten kanssa on tilaisuus saada elämänmittaisia ystävyyksiä, joten olkaa rohkeita, valppaita ja puhukaa uusille kohtalontovereillenne riippumatta luokasta tai vanhoista tuttavuuksista. Teillä on kaikki vielä avointa maailmassa, ja lukion maailma on erilainen paikka kuin aiemmat koulukokemuksenne. Juuri siksi, älkää pelätkö toisianne, vaan kohdatkaa toisenne ihmisinä osana Rellua ja yhteisöänne.
Hyvä rellulainen, olisitko ystäväin mun?
Aada Selkämaa 22NA
