Annemari Vainionpää aikoo vaalia rakkauttaan saksan kieltä ja kulttuuria kohtaan myös eläkepäivinään.
Der Kreis schließt sich – ympyrä sulkeutuu. Saksan ja ruotsin opettaja Annemari Vainionpää aloitti aikoinaan kielten opiskelun Pyynikintie 2:n uljaassa koulutalossa ja päättää opettajan uransa tänä keväänä samassa rakennuksessa.
“Se on kyllä hauska juttu. Tämänkään takia minua ei haittaa se, että kielten siivittämä urani ei pääty Rellun alkuperäiseen koulurakennukseen vaan nimenomaan tänne.”
Porissa syntyneestä ja Hämeenkyrössä varttuneesta Annemarista ei pitänyt tulla opettajaa, mutta niin vain hän päätyi työskentelemään tällä tärkeällä alalla peräti 39 vuoden ajan. Kielen analysointi ja tutkiminen on ollut aina lähellä sydäntä, mutta toisaalta Annemari ei sosiaalisena ihmisenä olisi halunnut hautautua tutkijankammioonkaan. Opettajana on saanut olla tekemisissä sekä ihmisten että kielen kanssa.
“Kyllähän minä rakastan saksan kieltä. Mietin usein, mistä tietyt sanonnat tulevat tai miksi jokin sana on juuri vaikkapa feminiini- eikä maskuliinisukuinen. Tykkään kovasti pohtia näitä.”
Jämptinä mutta helposti lähestyttävänä tyyppinä tunnettu Annemari tuli Relluun vuonna 2002 opettamaan saksaa ja ruotsia. Sitä ennen hän oli opettanut yläkoulussa Tampereella sekä Ruoveden yhteiskoulussa ja lukiossa. Ensimmäiset Rellu-vuodet olivat melko raskaita.
“Joka aamu avasin Rellun oven painavine reppuineni ja illat tein tuntivalmisteluja. Kyllä kiirettä piti. Sitä alun stressipiikkiä lukuun ottamatta olen viihtynyt Rellussa koko ajan tosi hyvin”, hän selvittää.
Mainiot rellulaiset
Annemari kehuu Rellun mukavia, fiksuja ja kunnianhimoisia opiskelijoita, jotka oikeasti haluavat oppia uutta. Rellulaisille voi myös opettaa vähän tavallista haastavampiakin juttuja. Kehuilta eivät säästy opettajakollegatkaan.
“Työtoverit ovat olleet aina tosi kivoja. Siksi onkin vähän harmi, että tässä Pyynikintien väistörakennuksessa ei ole sellaista isompaa opettajahuonetta, jossa tulisi nähtyä muitakin kuin oman oppiaineen kollegoja. Muutoinhan tämä rakennus on kerrassaan mahtava.”
Kieltenopetuksen nykytilan suhteen Annemari myöntää olevansa hieman huolissaan. Häntä harmittaa valtakunnallinen ilmiö, jossa kielten opiskelijamäärät jatkuvasti vähenevät. Esimerkiksi hänellä itsellään on ollut A-saksan ryhmiä, joissa noin 25 opiskelijasta vain kourallinen lopulta kirjoittaa saksan.
“Ja kyllähän se tekoälyn käyttö huolettaa, ei siitä mihinkään pääse.”
Kurpitsoita ei kasvateta!
Annemari tunnustautuu kovaksi Saksa-faniksi. Maan kieli ja kulttuuri ovat kiehtoneet häntä pienestä pitäen. Vapaa-ajalla hänen ykkösharrastuksensa on katsella saksalaisilta tv-kanavilta paikallisia elokuvia ja sarjoja.
“Niitä tulee katsottua vähintään tunnin verran päivässä.”
Jatkossa televisio tulee varmasti entistä tutummaksi, sillä kuten Annemari itsekin toteaa, enää ei vaikkapa kokeiden korjaaminen tule häiritsemään leffojen katselua. Muutoin hänellä ei ole sen tarkempia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Selvää on ainakin se, että Kokemäellä sijaitseva mökki on jatkossakin aktiivisessa käytössä.
“En silti aio ruveta kasvattamaan mitään kurpitsoita niin kuin Agatha Christien poliisihahmot aina tekevät eläkkeelle jäätyään. Erittäin viisaat, jo eläkkeellä olevat ystäväni ovat kaikki neuvoneet, että ensimmäisen vuoden tai kaksi vain olet ja nukut ja vasta sitten rupeat miettimään, mitä tekisit.”
Myytti Muumi-limsasta
Annemarista ja punaisesta Muumi-limsasta on tullut Rellu-vuosien aikana suorastaan myyttinen yhdistelmä, joka vilahtelee opiskelijoiden tekemissä abivideoissa vuodesta toiseen. Nyt on kuitenkin aika murtaa myytti: Annemari ei juo Muumi-limpparia, ei ainakaan enää.
“Sitä en ole muutamaan vuoteen juonut lainkaan. Useimmiten juon vettä ja joskus kokista. Viime keväänähän ohjausryhmäni toi minulle lahjaksi valtavan kokoisen Muumi-limsapullon, joten ei siitä maineesta taida hevillä päästä eroon”, hän naureskelee.
Rakkaalle työpaikalleen jäähyväiset toukokuun lopussa jättävä Annemari haluaa vielä lähettää terveiset sekä Rellun henkilökunnalle että opiskelijoille.
“Tsemppiä, työniloa ja kaikkea hyvää teille. Jatkakaa samalla linjalla. Te olette tosi iloisia, hauskoja ja mukavia tyyppejä.”
Teksti ja kuva: Tomi Nordlund
