Alkava vuosi 2025 tuntuu olevan takavuosikymmenten bändien ilotulitusta. Yhtye toisensa jälkeen julkistaa spektaakkelimaiset uutiset paluukeikoista ja uudesta tulemisesta. Kun huomasin bändejä olevan paljon, ryhdyin kerätä päähäni listaa. Muistettakoon kuitenkin, että listaus on hyvin subjektiivinen.
1. Ultra Bra
Pohdin viiden kovimman keskinäistä järjestystä pitkään. Henkilökohtaisesta näkökulmasta olisi ollut vähintäänkin omituista, jos en olisi nostanut Ultra Brata pokaalisijalle. Täytyy silti myöntää, että PMMP:ltä omittu tapa kertoa comebackista oli kovin kaupallinen ja jopa vähän epäreilu. Stadionkeikkojen kerrottiin olevan ainoat laatuaan, mutta keikkojen myytyä hyvin voitiin julkistaa kesän festariesiintymiset. Ennalta-arvattavasta markkinoinnista huolimatta ostin liput. Olisihan Ultra Bra nähtävä.
Ultra Bralle ominaista on ollut suuri lavakokoonpano. Kuva: Tomi Palsa.
Helsinkiläisten taidelukiolaisten 1990-luvun lopulla perustama bändi on Suomen musiikkihistoriassa kirkkaasti yksi merkittävimmistä ilmiöistä. Ultra Bra tunnetaan ainakin omaleimaisesta tavastansa ammentaa aiheita runsaudensarvesta. On valtamerilaivoja, kolmostuoppeja, tursas ja viisumi. Silti kappaleiden sanomat tuntuvat useimmiten kansantajuisilta.
Biisisuositus: Suurenmoinen sävellys He kääntävät tyynynsä.
2. Regina
Trion soljuvat melodiat jättävät jälkeensä aaltoilevia väreitä, mutta välillä kuullaan myös vauhdikkaampaa siirapin- ja musteensekaista rockia. Samanaikaisesti vähän höpöt sanoitukset kulkevat omia polkujaan nivoutuen paikka paikoin kiinni musiikkiin. Yhtye nähdään ensi kesänä muun muassa Rosendahlin rannan Festivaali-festivaaleilla. Vaade portista kulkemiseen on valitettavasti täysi-ikäisyys, mutta hätä ei liene tämän näköinen.
Biisisuositus: Lepään aalloilla vie kauniine rakkaudentäyteisine sanomineen maireille rantakallioille ja iltoihin, jolloin keltaiset säteet helmeilevät järven pinnasta.
3. Kent
Istuin lokakuussa Kirjamessujen narikassa Pasilaan asti raahaamani läppäri sylissäni. Tunnelma oli virittynyt. Ostaisin liput itselleni ja kaverilleni legendaarisen Kentin konserttiin Tukholmaan. Olin itse tutustunut bändiin seurakunnan leirillä joskus lähivuosina. Samaa musiikkia kuunteleva kaveri niiden piirien ulkopuolelta oli hauska sattuma. Emme lopulta saaneet lippuja. Saatoin yhtyä og-faneihin, jotka marmattivat rahallisesti tuottoisasta paluusta ylipäätään. Enhän olisi alun perinkään halunnut keikalle…
Biisisuositus: Seitsemän minuuttia ja 47 sekuntia kestävä 747. Kent onnistuu luomaan tunnelmia moneen hetkeen, ja kun ruotsinkielisiin lyriikoihin tulee ne ymmärtääkseen oikein kunnolla pureutua, musiikin merkitys kasvaa.
4. My Bloody Valentine
Jopa avantgardistinen MBV on luonut kokonaan uuden genren, shoegazen. Siinä melodisen uniset sävelkulut luodaan tehostimilla, joiden säätäminen vie huomion yleisöltä. Tämän 1980-luvun irkkuyhtyeen on sanottu vaikuttaneen muihin artisteihin erityisen paljon. Muun muassa elektroninen, rentoja vibrafonin värähtelyjä lähettävä Tame Impala tanssii My Bloody Valentine -ruusuilla.
Biisisuositus: kipaleista suosituin When You Sleep on hyvä johdatus shoegaze-genreen.
5. Oasis
Oasis on aina ollut minulle vain aikuisten kuuntelema bändi, johon on täytynyt tyytyä automatkoilla ja olohuoneen CD-kokoelmaa selatessa. Bändi on edustanut minulle jotakin kivankuuloista venyvää massaa yhdessä Blurin, Radioheadin ja muiden kanssa. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin suortatoiston kappaleradioiden tarjoavan minulle yhä useammin tätä perinteistä brittirockia. Aika näyttää korjanneen bändin sisäiset ristiriidat, sillä ensi kesänä Oasis nähdään jopa 14 kertaa.
Biisisuositus: Melodinen rallatus She’s Electric.
Ymmärrän bändejä jo 30 vuotta sitten kuunnelleiden ärtymyksen ja kritiikin, onhan paluu-uutisissa vähän rahan hajua. ”Valtavirtakulttuuri pyörii vanhan ympärillä”, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Anton Vanha-Majamaa Ylen analyysissa 9.9.2024. Paluukeikat myyvät varmasti hyvin. Nuorena comebackit tuntuvat kuitenkin hienolta. Ensi vuoden bändit ovat hajonneet meidän ollessamme vielä lähempänä lastenmusiikki-ikää. Keikka-arviot raksuttavat jo takaraivossani.
Teksti: Aino Haapaniemi 24Y
