Käsitteiden liiallisen subjektiivisuuden myötä äkkiä ilmaantuu ongelmia ja ristiriitoja. Subjektiivisuus on tavalla tai toisella ongelmallista, mutta näyttää siltä, että subjektiivisuudesta ei oikein pääse eroonkaan, niin kauan kun ihmisiä on. Kysyn siis, voiko ihminen omata avoimia käsitteitä?
Avoimilla käsitteillä tarkoitan sitä, että yksilön käsitteet olisivat alituisesti alttiita muutoksille ja virheille. Tällöin yksilö tiedostaisi, että käsitys ystävän lojaalisuudesta saattaa olla vääränlainen tai käsitys hyvästä voi olla virheellinen tms. Oleellista on ylipäätään tiedostaa käsitteitä, joita omaa ja omaksuu. Tiedostamattomat käsitteet voivat äkkiä muuttua todeksi ja todet käsitteet eivät välttämättä ole totta, yksilö siis vain olettaa, että ne ovat totta, kun ei niitä tiedosta/ymmärrä. Kun niitä ei tiedosta, niitä ei osaa kyseenalaistaa.
Mahdollisimman realistinen lähestymistapa kuitenkin on se, että et voi luottaa keneenkään täydellisellä varmuudella, et tiedä täysin varmasti tai tarkasti, mitä tulee tapahtumaan. Nämä eivät siis kuitenkaan tarkoita sitä, että tulevaisuuden käsitteestä olisi luovuttava tai lojaalisuuden käsitteestä olisi luovuttava (eikä näistä oikein ole mahdollistakaan luopua). Käsitteet on siis nähtävä avoimina, eli ne voivat muuttua, osoittautua virheellisiksi, ja oikeastaan kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia.
Mikä tämän päämäärä sitten on? Jokainen meistä on varmasti joskus loukkaantunut tai suuttunut jollekin, surrut tai menettänyt jotain tärkeää jne. Jotta esimerkiksi nämä negatiiviset psykologiset tunteet tuntuisivat mahdollisimman lieviltä – olipa tilanne mikä tahansa – niin on tiedostettava käsitteet, joita ihmisellä on itsestä ja muista. Jos esimerkiksi minulla on käsite itsestäni, että olen erityisen älykäs, niin tuo käsite mahdollistaa loukkaantumisen itsessäni, kun joku sitä horjuttaa. Tavallisesti tuontapainen käsite omataan tuosta noin vain kyseenalaistamatta juurikaan sitä. Mitä vahvemmin tunnen olevani psykologisesti jotain, niin sitä enemmän se tuntuu todelta. Jos taas käsitteet itsestä ovat negatiivisia, niin se itsessään tavallisesti aiheuttaa esteitä, negatiivisia tunteita tai negatiivisia ajatuksia.
Näiden tapaisten käsitteiden keskellä on kultainen keskitie ja avoin käsite, tarkoittaen sitä, että en anna liikaa painoarvoa kummallekaan puolelle, vaan voin käytännössä olla kumpi vain. Voin siis tässä esimerkissä olla joko älykäs tai typerä. Sama koskee esimerkiksi läheistä ihmissuhdetta: toinen voi olla joko petturi tai sielunkumppani.
Tällöin psykologinen minä on mahdollisimman tasapainossa. Pidän kaikki vaihtoehdot avoinna, koska täydellistä varmuutta ei ole. Niin monikaan asia ei oikeastaan tule yllättämään, ja se, mikä ei yllätä, aiheuttaa huomattavasti lievemmin negatiivisia tunteita. Jos esimerkiksi ystäväni pettää minut, niin pystyn helpommin suhtautumaan asiaan rationaalisesti ja tyynemmin, jos noudatan avoimen käsitteen periaatetta. Tätä on siis suotavaa soveltaa lähes kaikkiin muihinkin asioihin ja käsitteisiin.
Teksti: Olavi Tuominen 22D
