Muutama päivä sitten ymmärsin yhden merkittävän elämänjaksoni tulleen päätökseen. Kävin lukion kolmeen ja puoleen vuoteen, ja nyt ovat viimeisetkin kirjoitukset takana. Ilon tai helpotuksen sijaan mieleni täytti tyhjyys. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää paikkaa, jonne mennä joka aamu, ei rästiin jääneitä läksyjä pitämässä kiireisenä. Lukion loppu iski nopeasti päin kasvoja. Mitä nyt?
Ylioppilaaksi pääsy on yksi niistä tavoitteista, jotka ovat selkeitä ja isoja. Sen eteen on opiskeltu kolmen vuoden edestä ihmisen parasta aikaa. Tai ainakin omasta mielestäni se on ollut tähän asti parasta aikaani. Lukiossa nuoret löytävät kaltaistensa lisäksi onnekkaissa tapauksissa elämänsä todellisen suunnan kaiken juhlinnan ja hauskanpidon lomassa. Se on paikka, jossa elämä alkaa pilkottamaan hiljalleen pilvien lomasta. Päähän sullotut uudet opitut asiat ja elämän parempi ymmärrys eivät valitettavasti kuitenkaan takaa kristallin kirkasta tulevaisuutta.
Lukio ei ole loppu elämälle, vaan oman itsenäisen elämän alku.
Myönnän kiintyneeni lukioon. En vain omaan Relluumme mutta myös koko lukiokulttuuriin ja -kokemukseen, jota jaetaan samanikäisten keskusteluissa niin kasvotusten kuin somessa. Lukiovuoteni ovat täyttyneet YTL-meemeistä, Abitreenistä Wilma-viestien täyttämästä sähköpostista ja kurssitarjotinkilpajuoksuista. Pois vaihtaisin vain portaat. Lukiosta on tullut osa minua, mutta taitaa olla aika löytää itseni ilman lukiota.
Kun jostain näin kiinteästä osasta elämää luopui, jäljelle jäi vain haikeus ja tyhjyys. Viimeisten kirjoitusten jälkeen makasin huoneeni lattialla miettien, mihin tämä kaikki aika valui. Vellon tässä melko melankolisissa vesissä, mutta se taitaa parhaiten kuvata tämänhetkistä olotilaani.
Onneksi ystäväni kehotti minua suuntaamaan ajatukset jo tulevaan. Yhdessä mietimme, että voisin asettaa itselleni jonkin isomman tavoitteen muutaman vuoden päähän. Ei mitään itsestään selvää, kuten opiskelu, vaan jotakin, jota kohden pitäisi tehdä tietoisia valintoja ja ajatustyötä. Tavoitteita ei aina tarvitse olla, mutta joskus voi olla helpompaa jatkaa eteenpäin, kun on jotain, jota kohden pyrkiä. Ehkä haluan olla tulevaisuudessa rohkeampi, ennakkoluulottomampi, oppia uuden kielen tai vain opetella maalaamaan. Mitä ikinä se tuleekaan olemaan, antaa se toivottavasti inspiraatiota elää enemmän.
Lukio ei ole loppu elämälle, vaan oman itsenäisen elämän alku.
Teksti: Tia-Maria Liljeroos
