Äidinkielen kolmoskurssilaiset ottivat asiakseen suositella Toverin lukijoille mielekkäitä elokuvia, joita kelpaa neljän seinän sisällä kykkiessä katsella. Ota leffat haltuun suoratoistopalveluista! Muun muassa Kirjastokinosta ja Yle Areenasta löydät paljon elokuvia ihan ilmaiseksi.
CALL ME BY YOUR NAME
André Acimanin kirjaan Call Me by Your Name pohjautuva samanniminen elokuva vuodelta 2017 on kunnianosoitus elokuvataiteelle. Elokuvan ohjaajana on italialainen Luca Guadagnino. Call Me by Your Name on arvostelumenestys, ja se on saanut ylistystä niin näyttelijävalinnoistaan, käsikirjoituksestaan kuin musiikistaan kriitikoilta sekä yleisöltä.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Italiaan vuonna 1983, ja ne kertovat 17-vuotiaan Elion ja hänen isänsä assistentin Oliverin välillä tapahtuvan rakkaustarinan. Elion roolia esittää Timothée Chalemet, kuka sai roolisuorituksestaan ehdokkuuden parhaasta miespääosasta niin Oscar-gaalassa kuin Golden Globe -gaalassakin. Oliverin roolin hoitaa Armie Hammer.
Ihmiset, jotka etsivät tapahtumarikasta ja toiminnantäyteistä katsottavaa, eivät tule saamaan tyydytystä tästä elokuvasta. Se ei kuitenkaan vie tältä teokselta mitään pois, päinvastoin, vaan nyt pystyy keskittymään taidokkaaseen taustamusiikkiin, uskomattomiin näyttelijäsuorituksiin ja kauniisiin maisemiin kaikessa rauhassa. Kaunis tarina kerrottu vielä kauniimmalla tavalla.
N.A.
—-
PRIMER
Suosittelen kaikille Shane Caruthin ohjaamaa, näyttelemää, kuvaamaa, editoimaa ja tuottamaa kulttielokuvaa Primer (2004). Huikealla 7 000 euron budjetilla valmistunut mestariteos kertoo kahdesta tieteellisesti menestyneestä mutta eettiseen ajatteluun kykenemättömästä insinööristä, Abesta ja Aaronista, jotka huomaavat vahingossa rakentaneensa alkeellisen aikakoneen. Älä yritä sisäistää Primerin juonta yhdellä katselukerralla.
I.N.
—-
RED SPARROW
Red Sparrow on Francis Lawrencen ohjaama elokuva, joka on ilmestynyt vuonna 2018. Elokuva perustuu Jason Matthewsin samannimiseen romaaniin ja pääosassa nähdään mm. Jennifer Lawrence.
Red Sparrow on jännitystrilleri, joka totisesti nostattaa katselijan ihokarvat pystyyn väkivallallaan. Elokuva kertoo nuoresta venäläisestä naisesta, Dominika Egrovasta, jonka balettitanssijan ura loppuu yllättäen onnettomuuteen. Onnettomuuden jälkeen Dominikan setä lähestyy tätä tarjouksella. Dominika värvätään venäjän tiedustelupalvelun jäseneksi, eli ”varpuseksi”. Dominikalla ei ole paljon vaihtoehtoja, jotta voisi turvata äitinsä elämisen ja sotkeekin monen miehen veret käsiinsä. Elokuvan juoni käsittelee Venäjän ja Amerikan tiedustelu
Suosittelisin elokuvaa niille, jotka tykkäävät raaemmasta sisällöstä sekä vakooja- ja jännityselokuvista. Uskon, että jos Stalinin ja Hitlerin tapaiset jutut kiinnostavat, saattaisi tämäkin elokuva kiinnostaa. Mielestäni juoni oli hyvä, vaikkakin hieman erilainen kuin odotin. Elokuva ei kuitenkaan sovi heikkohermoisimmille, sillä väkivalta ja hyväksikäyttö ovat raakaa ja voi jopa järkyttää toisia.
Roosa Urrila
—-
MAMMA MIA: HERE WE GO AGAIN!
Mamma Mia! -hittielokuvan jatko-osan ohjasi ja käsikirjoitti Ol Parker, ja tarinaa kehittämässä mukana olivat myös Richard Curtis sekä Catherine Johnson. Elokuva toimii samaan aikaan esi- ja jatko-osana musikaaliin perustuvalle elokuvalle Mamma Mia!
Elokuva kertoo varttuneen Sophien (Amanda Seyfried) elämästä hotellin johtajana äitinsä Donnan (Meryl Streep) kuoltua. Sophie järjestää uusia avajaisia remontoidulle hotellille saaden samaan aikaan lisää tietoa äitinsä menneisyydestä. Elokuva vaihtelee ritvakkaasti takaumien ja nykyhetken välillä. Takaumissa kerrotaan Donnan nuoruudesta (Lily James takaumissa) ajasta jolloin hän tapasi lapsensa Sophien mahdolliset kolme isää (Hugh Skinner, Josh Dylan ja Jeremy Irvine takaumissa) ja käytännössä rakensi hotellin.
Tuttuja näyttelijöitä ensimmäisestä Mamma Mia! -elokuvasta on otettu mukaan myös tähän esi- ja jatko-osaan. Uusien näyttelijöiden valinnat menivät nappiin. He muistuttivat vanhempia versioitaan ja kuulostivatkin hyvin samoilta. Cher Sophien isoäitinä tuntui kuitenkin hieman pakotetulta. Oli selvää, että Cher haluttiin mukaan elokuvaan vain laulamaan.
Elokuvan musiikkikohtaukset olivat häiritsevän teennäisiä. Myönnän kyllä, ettei ensimmäinenkään elokuva ollut realistinen, mutta tässä kohtaukset menivät jo yli. Hyvä näyttely osaltaan pelasti elokuvaa, mutta silti se tuntui olevan vain epätoivoinen yritys saada ensimmäisen elokuvan kustannuksella lisää lipputuloja. Suosittelen elokuvaa ihmisille, jotka kaipaavat lisää Mamma Miaa elämäänsä, mutta jos et ole katsonut ensimmäistä osaa, niin tästä ei kannata aloittaa.
Helmi Yrjönen
—-
BIRD BOX
Bird Box on Susanne Bierin ohjaama jännityselokuva, joka perustuu Josh Malermanin romaaniin Lintuhäkki. Elokuvassa maailmassa riehuu näkymätön voima/ilmiö, joka saa ihmiset sekoamaan ja tekemään itsemurhan. Siinä seurataan Malorie Hayesin elämää post-apokalyptisessä maailmassa.
Elokuvan juoni on hieman sekava, sillä se hyppii kahdella aikakaudella. Välillä seurataan Malorien ja muiden selviytyneiden elämää, kun joukkoitsemurhat ja oudot ilmiöt ovat vasta alkaneet. Joskus taas näytetään tapahtumia viisi vuotta myöhemmin, kun Malorie, hänen poikansa sekä kuolleen ystävänsä tyttö matkaavat selviytymisjoukon perustamaan turvapaikkaan. Elokuvassa jätetään auki, mikä itsemurhia aiheuttava voima on, joten se on jokaisen itse päätettävissä. Ainoa tieto ilmiöstä on se, että sitä katsoessa kuolee.
Siiri Koistinen
—-
AAMIAINEN TIFFANYLLA
Aamiainen Tiffanylla on karismaattisen Audrey Hepburnin tähdittämä romanttinen komedia. Elokuva on ilmestynyt jo vuonna 1961, mutta aika ei tätä elokuvaa ole kuluttanut vaan oikeastaan lisännyt sen arvoa. Elokuvan päähenkilö on vapaamielinen biletyttö Holly Golightly, joka elää juhlarikasta elämää 60- luvun New Yorkissa. Hollyn tavoite on päästä rikkaisiin naimisiin, joten hän yrittää kalastella itselleen kaikista rikkainta miljonääriä. Holly saa kuitenkin uuden naapurin, kirjailija Paul Varjakin, joka lumoutuu Hollysta heti alkumetreillä. Villin ja vapaan Hollyn mielenmaisemaan ei kuitenkaan sovi mikään sitova tai pysyvä.
Konflikteja on luvassa, kun lisäksi Hollyn vaikea menneisyys palaa kummittelemaan häntä. Jos on yhtään kiinnostunut muodista, Aamiainen Tiffanylla on ykkösvalinta elokuvaksi. Audrey Hepburn on muoti-ikoni, ja elokuvassa kaikki asut ja vaatevalinnat ovat tarkkaan mietittyjä ja ainutlaatuisia. Vaatetyyli on 1960-lukumaista, mutta kuitenkin klassista. 1960-luvun New York on myös filmaattisesti silmiä hivelevä miljöö.
Koska elokuva on romanttinen komedia, se sopii myös kaikille romantiikan ystäville. Aamiainen Tiffanylla on esteettisesti niin täydellinen, ettei siitä oikein voi olla nauttimatta. Tunnelma on koukuttava, koska se rakentuu kaikista palasista täydellisesti, hahmoista, miljööstä, musiikista ja tietysti asuista. Aamiainen Tiffanylla on samaan aikaan ihanan kevyt, mutta samalla terävä ja syvällinen kertomus vapaudesta. Elokuva on ehdoton klassikko, ja uskallan luvata, että jokainen löytää siitä jotain itselleen.
Heidi Hillman
—
Aamiainen Tiffanylla on Blake Edwardsin ohjaama, Truman Capolen pienoisromaaniin perustuva elokuva. Se on julkaistu vuonna 1961. Sen pääosia esittävät Audrey Hepburn ja George Peppard. Hepburn esittää Holly Golightly -nimistä naista, joka asuu New Yorkissa ja jonka tavoitteena on päästä rikkaan miehen kanssa naimisiin. Hollyn naapuriin muuttaa Peppardin esittämä kirjailija Paul Varjak, joka tutustuu Hollyyn ja seuraa tämän touhuja ja lopulta rakastuu tähän.
Elokuva on hieno klassikko, ja siitä huokuu vahvasti 1960-luku. Elokuva on romanttinen, mutta siinä riittää myös komediaa. Elokuva on viihdyttävä alusta loppuun. Elokuvassa kuullaan Hepburnin esittämä hieno Moon River -kappale, jonka on säveltänyt Henry Mancini. Hän voitti Moon Riveristä parhaan sävellyksen Oscar-palkinnon. Elokuva on suloinen, hauska ja romanttinen piriste tähän karanteeniaikaan.
Nimetön
—-
KARANTEENI
John Erick Dowdlen ohjaama kauhuelokuva Karanteeni (2008) vie katsojan koronakaranteenista aivan toisenlaiseen maailmaan. Kuvausryhmä sekä kaksi palomiestä ja poliisia joutuvat eristyksiin taloon, jossa velloo ihmisestä toiseen leviävä, vesikauhua muistuttava sairaus. Elokuvan tapahtumat perustuvat terveiden ihmisten taktikointiin ja lukuisiin poispääsy-yrityksiin sekä sairastuneiden väistelyyn. On seurattava todella tarkasti, jotta pysyy mukana.
Löysin Karanteenin Netflixin kauhugenrestä, mutta mielestäni elokuva ei ollut juuri lainkaan pelottava. Useamman Netflix-kauhuelokuvan katsoneena en enää jaksanut olla siitä yllättynyt. Näyttelijöiden roolisuoritukset eivät vakuuttaneet, ja varsinkin päähenkilön, Jennifer Carpenterin esittämän Angela Vidalin, yliampuvat paniikit ja romahdukset lähinnä laittoivat ajattelemaan, että ryhdistäytyisi jo.
En silti sano, että katuisin elokuvan katsomista. Vaikka se ei ollut kovin pelottava, sen jaksoi seurata loppuun asti. Se johtui osittain elokuvan kuvaustyylistä, joka ei heti näytä kaikkea. Suosittelen elokuvaa kaikille kauhuelokuvafaneille, jotka haluavat vaihteluksi nauraa elokuvan aikana enemmän kuin huutaa pelosta.
Mai Kyllönen
—-
SELVIYTYMINEN
Juan Antonio Bayonan ohjaama historiallinen draamaelokuva kertoo Bennettin perheen lomamatkasta. Elokuvan tapahtumat perustuvat Thaimaahan, Khao Lakiin, jossa tsunami koetteli useita paikallisia ja turisteja jouluna 2004. Elokuvan kirjoittaja sai inspiraatiota María Belónilta, jonka perhe oli ollut lomalla kyseisessä kaupungissa, kun tsunami pyyhkäisi sen päältä.
Elokuva alkaa lempeästi, kun Bennettin perhe on matkalla Thaimaahan lomamatkalle. Elokuvassa kuvataan aluksi onnellisia perheitä, jotka nauttivat toistensa seurasta kauniissa Khao Lakissa. Tunnelma muuttuu kuitenkin hyvin nopeasti katastrofaaliseksi, kun mereltä tuleva tsunami iskeytyy suurella voimalla rantaan, jossa perheen lomahotelli sijaitsee. Tsunamin iskiessä perheenjäsenet joutuvat erilleen toisistaan, ja he yrittävät selviytyä riepottelevasta vedestä hengissä sekä sekasortoisesta kaupungista kotiinsa.
Mielestäni elokuvan kuvaaminen sekä näyttelijät ovat onnistuneet hyvin, sillä kohtauksissa tunnetilat on saatu välitettyä katsojalle. Myös elokuvan nuorimmatkin näyttelijät olivat erittäin taitavia.
Veera Kumlander
—-
AVENGERS: ENDGAME
Avengers: Endgame on Marvelin Avengers-elokuvasarjan viimeinen osa. Suosittelen, että katsot aikaisemmat Avengers-elokuvat ennen Endgamen katsomista, jotta ymmärtäisit, mitä viimeisessä osassa ratkotaan.
Elokuva oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen, ja siinä oli käytetty hienosti efektejä ja kuvakulmia. Vaikken ole itse supersankarielokuvien suurimpia faneja, pidin silti ideasta elokuvassa, ja olihan se nyt pakko katsoa, kun aikaisemmat osatkin on katsottu. Avengers-sarjan tarina on muutenkin mielenkiintoinen, ja Endgame kiteytti sen hyvin yhteen.
Suosittelen tätä elokuvaa ihmisille, jotka pitävät supersankarielokuvista ja/tai ovat nähneet aikaisemmat osat Avengers-sarjasta.
Nimetön
—-
IHMEOTUKSET: GRINDELWALDIN RIKOKSET
J.K.Rowlingin käsikirjoittama ja David Yatesin ohjaama Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset -elokuva kuvaa velhomaailman tapahtumia noin 70 vuotta ennen Harry Potterin syntymää. Mielestäni elokuva oli ihan katsomisen arvoinen, ja välillä siinä liikutaan myös Harry Potter -kirjoista ja -elokuvista tutuissa paikoissa, kuten Tylypahkassa. Myös esimerkiksi Dumbledorella on pieni rooli elokuvassa. Itse huomasin, etten ihan tajunnut kaikkia juonenkäänteitä, koska en ollut nähnyt Ihmeotukset-sarjan ensimmäistä elokuvaa. Siitä huolimatta elokuva piti katsojan kiinnostuneena ja sen jaksoi katsoa loppuun.
Ensimmäisen 40 minuutin aikana uusia hahmoja tuli lähes joka kohtauksessa, joten olin välillä aika pihalla joidenkin hahmojen rooleista. En myöskään missään vaiheessa oikein ymmärtänyt, mistä syystä monet henkilöt halusivat päästä eroon elokuvan ”päävihollisesta”, Grindelwaldista, tai miksi hän oli edes ollut vankilassa. Vaikka en siis ymmärtänytkään isoa osaa elokuvan tapahtumista, en silti tylsistynyt missään vaiheessa. Elokuva olisi varmaan tuntunut paremmalta, jos olisin nähnyt ensimmäisen osan. En oikein suosittelisi tätä niille, jotka eivät lainkaan pidä Harry Potter -elokuvista. Tylsien päivien varalle tämä elokuva on kuitenkin ihan hyvä vaihtoehto, vaikkei sarjan ensimmäistä osaa olisikaan nähnyt.
Pyry Parvikko
—-
INTERSTELLAR
Christopher Nolanin ohjaama elokuva Interstellar (2014) kertoo Joseph Cooper (Matthew McConaughey) nimisestä maanviljelijästä, joka viljelee maissia yksinhuoltajana kahden lapsensa ja appiukkonsa kanssa. Eläköityneenä Nasa-lentäjänä hänet kuitenkin pyydetään mukaan Nasan ohjelmaan etsimään madonreiän kautta uutta planeettaa ihmiskunnalle asuttavaksi. Nykyinen maapallo on nimittäin tuhoutumassa, josta ovat merkkinä hiekkamyrskyt ja kuolevat sadot. Hän hyvästelee perheensä ja suuntaa avaruuteen.
Vaikuttavat erikoistehosteet ja Hans Zimmerin säveltämä upea musiikki tekevät elokuvasta juuri sopivan suurille valkokankaille. Elokuva kuitenkin koukuttaa ihan vain kotisohvaltakin katsottaessa. Elokuva on pituudeltaan melkein kolme tuntia. Se siis vie hyvin aikaa tylsyydestä.
Elokuva sopii hyvin jo valmiiksi scifistä ja toiminnasta kiinnostuneille. Jos etsit hauskaa komediaa tai romantiikkaa, elokuva ei ole sinulle.
-M
—-
ABSOLUTELY ANYTHING
Elokuvan Absolutely Anything (2015) on ohjannut Terry Jones. Sen pääosissa ovat Simon Pegg, Kate Beckinsale ja Joanna Lumley, äänirooleissa Robin Williams ja joukko Monty Pythoneita.
Neilin tavallinen elämä saa yllättävän käänteen, kun kaukana avaruudessa olevat avaruushirviöt löytävät Maan ja päättävät testata asukkaiden luonnetta, ennen kuin päättävät heidän tuhoamisestaan. Niinpä he valikoivat sattumanvaraisesti jonkun Maan asukkaan, joka saa voiman tehdä mitä tahansa – ja ihmiskunnan hyvän tai pahan tahdon edustajaksi valikoituu Neil. Nyt Neil voi saada mitä tahansa kättään heilauttamalla.
Elokuva oli hyvä ja viihdyttävä, mutta pituutta ja juonenkäänteitä olisi saanut olla lisää.
Nimim. Elokuvien katselija
—-
KUMMELI STORIES
Kummeli Stories on Kummeli-sketsiryhmän vuonna 1995 julkaistu ensimmäinen elokuva. Ennen elokuvan ilmestymistä oli Kummeli-TV-sarjaa esitetty YLEllä jo neljättä vuotta, ja ryhmä olikin jo hyvin tunnettu suomalaisten keskuudessa.
Kummeli toimii erittäin hyvin elokuvanakin. TV-sarjan lyhyet pätkät ovat vaihtuneet vähän pidempiin kokonaisuuksiin. Yhtenäistä juonta elokuvassa ei kuitenkaan ole, vaan tarinat liitetään toisiinsa aasinsilloilla. Siitä tuleekin nimi Stories. Elokuvassa nähdään paljon ennestään tuttuja hahmoja, mutta uusia tuttavuuksiakin tulee vastaan. Kummelit nähdään mm. sotilaina, rallikuskeina, poliiseina ja jääkiekkoilijoina.
Kummelit saavat yksinkertaisista aineksista aikaan niin hyvää komediaa, että useassa kohtaa saa nauraa ihan kippurassa. Myös se kertoo jotain homman nerokkuudesta, että Kummelista tuttuja legendaarisia lausahduksia kuulee ihmisten suusta vielä tänäkin päivänä.
Elokuva on yksinkertaisesti erittäin hauska ja nostaa varmasti karanteenitunnelmaa.
Rauha Vesola
