Suoratoistopalvelu Netflixin ihmeellisestä maailmasta löytyy englantilaisen Charlie Brookersin luoma sarja nimeltä Black Mirror. Sarjasta on tällä hetkellä viisi kautta, joista ensimmäinen julkaistiin vuonna 2011. Mielenkiintoisilla aiheillaan ja ahdistavilla ajatuksilla leikittelevä sarja nousi nopeasti katsojien suosioon.
Black Mirror on hyvä esimerkki nykypäivän tyypillisestä sci-fi-sarjasta. Sci-fin alalajeista Black Mirrorin voisi sanoa olevan oppikirjaesimerkki kyberpunkista. Se siis sijoittuu tulevaisuuden yhteiskuntaan, jossa teknologia on kehittynyt aivan uudelle tasolle kuin nykyään, ja se on erittäin merkittävä osa tavallisten ihmisten elämää. Sarjassa ei kuitenkaan ole yhtä jaksosta toiseen jatkuvaa tarinaa, vaan se koostuu toisistaan erillisistä jaksoista, joissa on kaikissa eri juoni, henkilöt ja aihe. Kaikissa jaksoissa väljänä aiheena on erilaisten dystopioiden, eli epätoivottujen yhteiskuntien, kuvaaminen. Black Mirrorissa dystopian ytimessä on alalajilleen tyypillisesti teknologian ylikehittyminen, ja se ottaa vallan ihmisten elämästä tavalla tai toisella. Sarjassa käsitellään ajatuksia herättävästi, millaiseen tilanteeseen liiallinen digitalisaatio, josta nykyäänkin käydään paljon keskustelua, voi ajaa yhteiskunnan.
Vaikka jokainen jakso sisältää oman tarinansa ja opetuksensa, erityisesti kolmannen kauden ensimmäinen jakso Nosedive ja neljännen kauden toinen jakso Arkangel edustavat sarjaa hyvin. Myös näissä jaksoissa käsitellään teknologiaa ja sen kehitystä, kuitenkin hyvin eri tavoilla. Nosedivessä koko ihmisen elämä perustuu siihen, mitä muut ajattelevat sinusta ja toiminnastasi. Ihmiset voivat jatkuvasti arvostella muita ja antaa heille tähtiä, jotka vaikuttavat ihmisen sosioekonomiseen asemaan. Jaksossa Arkangel yksinhuoltaja äiti puolestaan asettaa lapsensa päähän implantin, jonka kautta hän voi seurata lapsensa hyvinvointia, mielentilaa sekä pääsee näkemään sen, mitä lapsi näkee. Äidin alkuperäinen tarkoitus on hyvä, mutta lapsen kasvaessa tilanne alkaa pahentua.
Toiminee sci-fi-skeptikoillekin
Sarjaa katsoessaan alkaa vähitellen hahmottamaan erillisten tarinoiden yhdistävää teemaa. Riippumatta aiheesta, henkilöistä ja miljööstä jaksot lähes poikkeuksetta päätyvät tilanteeseen, jossa teknologia tavalla tai toisella pilaa ihmisten elämiä. Usein jakson alussa hahmot ovat tyytyväisiä, mutta tarinan edetessä kohti loppuaan tilanne kääntyy ihmisiä vastaan. Rivien välistä voi lukea, että sarjalla halutaan varoittaa teknologian kehittymisen vaaroista. Black Mirror näyttää näin, että TV-sarjoilla voidaan ottaa vahvasti kantaa yhteiskuntaan ja esittää yhteiskuntakritiikkiä. Osin ahdistavatkin jaksot saavat varmasti katsojan pohtimaan omaa suhdettaan laitteisiin, jotka ovat jo niin tavallisia, että niitä ei tule edes ajatelleeksi.
Black Mirror on riipaisevilla ja vaikuttavilla tarinoillaan ansainnut kulttisuosikin maineen. Lähes jokaisesta erillisestä jaksosta on saatu koukuttava ja mieleenpainuva: sarjaa voisi katsoa tuntikausia, vaikka siinä ei ole edes jaksosta toiseen jatkuvaa juonta. Black Mirror on laadukkaasti tuotettu ja onnistunut säilyttämään uskottavuutensa pysymällä juuri sopivan lähellä aiheita, joiden voisi ajatella todella olevan joskus mahdollisia. Luonnollisesti sarjaa voi suositella sci-fistä pitäville, sillä se tarjoaa perinteisen sci-fin miljöössä ja teemoissa liikkuvan, mutta silti erilaisen katsomiskokemuksen. Myös sellaisille, joita sci-fi ei niinkään kiinnosta, voisi suositella kokeilemaan Black Mirroria. Se saattaa vaikuttavilla aiheillaan yllättää skeptisenkin katsojan.
Netflixistä löytyy myös vuonna 2018 julkaistu, interaktiivinen Black Mirror -elokuva, jossa katsoja voi vaikuttaa elokuvan juonen kulkuun. Samalla kun katsoja kontrolloi elokuvassa olevia hahmoja, Netflix kontrolloi katsojaa ohjaamalla häntä tiettyjä päätöksiä kohti. Elokuvan päätös voi vaihdella riippuen katsojan tekemistä päätöksistä.
Teksti: Milja Hämäläinen, Oona Varrela, Akseli Jakonen ja Roni Johansson
