Kävimme äidinkielen kutoskurssin teatteriryhmän kanssa 20. helmikuuta katsomassa Tampereen komediateatterissa monologinäytelmän Matti Nykänen – hyppy sumuun. Näytelmä on näyttelijä Tatu Mönttisen näkemys kaikkien aikojen suomalaisesta mäkihyppääjästä ja hänen elämästään. Kun kyseessä on monologi, näyttelee Mönttinen luonnollisesti lavalla yksin.
Käsikirjoitus ja idea näytelmään on Mönttisen itsensä. Ohjaajana toimii Seppo Honkonen. Tyyliltään näytelmä on dokumenttiteatterityyppinen, jossa Mönttisen suorittamaan performanssiin yhdistetään faktoja, eli niin kutsuttua Wikipedia-osuutta, ja tapahtumia Nykäsen elämästä. Idean monologilleen Mönttinen sai muutama vuosi sitten, ja näytökset alkoivat syksyllä 2018, eli ennen mäkihyppylegendan ennenaikaista poismenoa. Näytös olikin Mönttisen mukaan tribuutti Matti Nykäselle.
Vajaa kaksituntisessa näytelmässä lavalla nähdään Mönttisen esittämä Matti Nykänen muun muassa mäkihyppykilpailuiden tuoksinassa, mutta eniten näyttelijä keskittyy tuomaan Nykäsestä esille harvemmin julkisuudessa näkyneen toisen puolen, viinanhuuruisten seikkailuiden ja avioliittojen täytteisen elämän takana olevan henkilön, tavallisen Masan. Mönttinen vie yleisön Matti-matkalle muun muassa miehen ensimmäiseen mäkihypyn maailmanmestaruuteen, saunomaan mökille ja ihmettelemään elämän rauhaa sekä tutustumaan julkisuuden henkilön yksityisyyden puutteeseen, mistä nouseekin näytöksen tärkein teema. Asuaan Mönttinen vaihtaa kätevästi kohtausten välillä 1980-luvun mäkihypyn spandex-puvuista Nykäselle tyypillisiin korkealle nostettuihin farkkuihin. Silmälasit tarvitsevalle näytti välillä jopa siltä, että lavalla olisi itse mäkihyppylegenda.
Uudenlaista elämänkertamonologia
Tärkeän ja samalla viihdyttävimmän osan näytöstä muodostivat myös Mönttisen juontamat niin kutsutut Mattivisat, joita oli näytelmän aikana kaksin kappalein. Mattivisojen aikana Mönttinen otti näytökseen mukaan myös yleisön jäseniä, jotka saivat vastata kysymyksiin koskien Nykäsen saavutuksia ja legendaarisia nykäismejä. Ensimmäinen Mattivisa allekirjoittaneen ja toisen kilpailijan, vanhemman herrasmiehen ja näytelmän päähenkilön kaiman välillä oli pitkään tiukassa fifty-sixty-tilanteessa, mutta viimeinen kysymys Nykäsen avioliittojen määrästä ratkaisi voiton ja palkintona olleen Komediateatterin historiikin lopulta Rellun suuntaan. Mönttinen kertoi näytöksen aikana suunnitelleensa kolmattakin Mattivisaa koskien Nykäsen törttöilyjä, mutta koki kuitenkin paremmaksi jättää tämän visan visailematta. Näytös käsittelee tietysti kuitenkin myös Matin alkoholinkäyttöä, ja lasten satukirjojen kun kuulet tämän äänen -tyyppisesti joka kerta Matin alkaessa juoda, kuuluu myös auki sihahtavan huurteisen tölkin ääni.
Näytelmä on kovin erityyppinen kuin Tampereen suurimmissa teattereissa pyörivä ohjelmisto kokonaisuudessaan. Urheilijan elämään liittyvä, yleisöä mukaan ottava monologi on suhteellisen ainutlaatuinen. Mönttinen tekee varsin hyvää työtä luodessaan tietyllä tavalla uudentyyppistä teatteriesitystä, elämäkertamonologia. Arvostin näytelmässä sitä, että Mönttinen saa yksinpuhelustaan vaikuttavan unohtamatta pientä pilkettä silmäkulmassa. Sekoittamalla faktaosuuksia, tietovisoja sekä koskettavampia vaiheita Matti Nykäsen elämästä Mönttinen sai luotua varsin mielenkiintoisen ja kiintoisuutensa loppuun asti säilyttävän teatterikokonaisuuden. Yhdistelemällä perinteistä näyteltyä osuutta sekä nykyteknologian mahdollistamaa videoiden käyttöä taustalla näytelmästä saatiin moderni ja toimiva kokonaisuus.
Ihan up yours
Todellisen henkilön elämää kuvaavissa näytelmissä, kuten myös esimerkiksi elämäkertakirjallisuudessa, on riski sille, että teoksessa otetaan joko liikaa vapauksia ja ajaudutaan totuudesta sivuun tai siinä on huomattavissa liikaa sensaatiohakuisuutta. Näin ollen elämäkertateoksissa tanssitaan joskus ohuiden trapetsien päällä. Pitäytymällä olemassa olevissa faktoissa, tutustumalla tarkasti Matti Nykäsen elämään, tämän ja tälle tärkeiden ihmisten haastatteluihin ja esittämällä Matti Nykäsen ennen kaikkea tavallisena ihmisenä Mönttinen onnistuu luomaan elämäkertamonologistaan varsin uskottavan ja varteenotettavan kokonaisuuden. Onnekseen Mönttinen ymmärsi jättää Matin toilailuille ja alkoholiseikkailuille nauravan kolmannen Mattivisan ohjelmistosta pois – silloin faktoista olisi siirrytty kohti sensaatiohakuisuutta. Käsittelemällä Matin elämän varjopuolet ikään kuin välttämättömänä pahana Mönttinen sai näytelmän tunnelman pysymään asiallisena ja fiksuna, mutta samalla myös viihteellisenä.
Keille Matti Nykänen – hyppy sumuun on sitten tarkoitettu? Esityksestä nauttivat varmasti Mattivisan osallistujien kaltaisten tilastofriikkien lisäksi teatterin ystävät, mutta etenkin urheilua pitkään, jo mahdollisesti 80-luvulta seuranneet hiihtoniilot, jotka haluavat elää Nykäsen elämän huippuhetkiä uudelleen. Mönttisen teos toimii myös hyvänä perusteoksena Matti Nykäsen elämään niille, jotka sen vaiheilta ovat jotenkin median myllytyksessä välttyneet. Klassikkonäytelmäksi Hyppy sumuun tuskin tulee kohoamaan, mutta ainakin se säilyy mielenkiintoisena kuriositeettina toimiessaan suomalaisen urheiluelämäkertamonologiteatterin pioneerina.
Pidätkö sinä sitten siitä? Mahdollisuudet tsäänssiin ovat fifty-sixty, päätös sinun pitää tehdä ihan up yours.
Teksti: Aleksi Keronen
