Alkuvuonna sain Tampereella (tarkalleen ottaen Rellussa) pidetyn Euroopan nuorten parlamentin kansallisen istunnon jälkeen sähköpostin. Sähköpostissa kerrottiin, että minut oli valittu istuntoon, joka järjestettäisiin Tbilisissä. Hetken oudoksuin outoa paikannimeä, jonka hetken päästä paikansin Georgiaan, joka sijaitsee Turkin itäpuolella, ei Euroopassa.
Otin paikan innolla vastaan ja myöhemmin selvisi, että toisin kuin Euroopan unionissa, Euroopan nuorten parlamentin jäseninä ovat 40 Euroopan unionin jäsen- ja sen naapuri- tai kumppanivaltioita.
Osallistuin 10.-19.11.2017 Euroopan nuorten parlamentin kansainväliseen istuntoon. Istuntoon oli valikoitunut 300 nuorta 36 eri valtiosta ja istunnon kielenä toimikin koko ajan englanti. Alkuun tuntui hitusen oudolta kotiutua samaan hostellihuoneeseen kyproslaisen, itävaltalaisen, luxemburgilaisen ja ranskalaisen kanssa. Kaikista kiinnostavinta oli löytää samasta huoneesta henkilö, jolla ei ollut minkään valtion kansalaisuutta.
Istunnossa jakaudutaan Euroopan parlamentin mukaisin komiteoihin, jotka käsittelevät jotain aihetta komiteansa näkökulmasta. Oma komiteani oli Commitee of Civil Liberties, Justice and Home Affairs (LIBE) ja aiheena kansalaisuudettomuus.
Länsimaalaiselle, varsinkin suomalaiselle herää kysymys siitä, mitä kansalaisuudettomuus oikeastaan tarkoittaa? Kansalaisuudeton henkilö ei ole minkään valtion suojeluksessa, joten tällä ei ole käytännössä mitään perusoikeuksia. Kansalaisuudeton henkilö ei virallisesti ole olemassa. Kansalaisuudettomien mahdollisuus elämään vaihtelee suuresti, monilla ei ole mahdollisuutta työskennellä laillisesti, käyttää terveydenhuoltoa tai opiskella. Pieni osa kansalaisuudettomista ovat onnekkaita ja saavat jotain perusoikeuksia, kuten esimerkiksi Vlad, joka oli mukana samassa komiteassa kuin minä.
Istunnon ohjelma oli erityisen kiinnostava, jokseenkin hitusen kiireinen. Ohjelmaan kuului Georgian presidentin kyselytunti, useita vastaanottoja, istunto parlamentissa, komiteatyöskentelyä ja retkiä. Koko tapahtuman puitteet olivat hulppeat, joskin majoitushuoneissa voisi olla jotain kritisoitavaa. Välillä myös paikallinen aikakäsitys rassasi päätä, monesti bussia tai kyytiä sai odottaa puolesta tunnista tuntiin. Kerran istuimme paikallaan olevassa bussissa tunnin, koska saapumispaikalla kaikki ei ollut valmiina meitä varten. Onneksi ikkunasta oli korkean vuoren päältä kohtuulliset näkymät ja kännykästä ei ollut vielä loppunut akku.
Itselle mieleen jäi akateemisen ja virallisen osuuden lisäksi tietysti epävirallinen osuus. Ohjattu ohjelma kesti pitkään illalla, mikä ei kuitenkaan estänyt vapaamuotoisempaa ohjelmaa ja kiertelyä miljoonakaupungissa, Tbilisissä. Monikansallisessa seurueessa liikkuminen ja uusien ihmisten tapaaminen oli varmasti istunnon parasta antia. Opin istunnon aikana huikean määrän ja kiinnostuin jatkamaan yhä aktiivisemmin Euroopan nuorten parlamentin toiminnassa. Suosittelen kaikille Euroopan nuorten parlamentin istuntoja.
Teksti: Matias Mäkiranta
