Viimeisen vuoden ajan rellulainen Vilma Salo (23A) on käynyt cheerleading-treeneissä seitsemän kertaa viikossa. Suomen maajoukkueeseen päästyään treenit ovat vieneet häntä myös ympäri Suomen ja kerran kuussa Helsinkiin.
Huhtikuussa kova työ palkittiin, kun joukkue toi Suomelle cheerleadingin MM-hopeaa Yhdysvalloista. Hän kertoo, että tunnelma Orlandossa järjestetyissä MM-kisoissa oli ”uskomattoman upea ja energinen”.
”Meidän sarjan taso oli todella kova tänäkin vuonna, minkä myötä molempina kisapäivinä jännitti kovasti, mutta oli kuitenkin kova luotto joukkueeseen. Kaikki joukkueet arvostivat toistensa työtä ja intohimoa lajia kohtaan. Kisareissu oli unohtumaton kokemus, ja siihen mahtui paljon muistoja MM-hopean lisäksi. Otimme kaiken ilon irti jenkkikokemuksesta ja kävimme muun muassa Disney Worldissa”, mitalisti kertaa.
Maajoukkueen matkassa on tarkoitus pysyä jatkossakin.
”Ollaan niin lähellä MM-kultaa, ettei nyt voi luovuttaa,” Vilma toteaa.
EM-kulta häneltä jo löytyykin, ja listaan on tarkoitus lisätä myös SM-kulta ensi kaudella.
Cheerleadingin Vilma aloitti jo vuonna 2016. Yhdeksän vuoden kovalla kokemuksella hän haki maajoukkueeseen, jossa on lajin huippuja ympäri Suomen. Myös maajoukkueen treenejä pidetään osin eri kaupungeissa.
”Joskus käy niin, että koulun jälkeen lähdetäänkin treeneihin Lahteen.”
”Ollaan niin lähellä MM-kultaa, ettei nyt voi luovuttaa.”
Koulunkäynnin Vilma on saanut sovitettua cheerleadingin ohelle. Haasteena hän nimeää lajin saaman kohtelun. Cheerleading on yhä melko sukupuolittunut laji, ja sitä harrastavat pojat saavat osakseen osin myös halveksuvaa palautetta.
Cheerleadingin pitäisi olla avoin ja mukava laji kaikille kiinnostuneille. Myöskään lajin atleettista puolta ei aina arvosteta. Fyysisestä rankkuudesta ja intensiivisyydestä huolimatta cheerleadingiä usein vähätellään.
”Sitä ei aina nähdä oikeana urheilulajina. Kaikki ne, jotka niin sanovat, voivat tulla katsomaan kisoja tai vielä parempi, kokeilemaan lajia.”
Teksti: Pessi Lemmetyinen 24Y
