Eläkkeelle jäävä matematiikan opettaja Päivi Laurila kiittelee Rellun hyvää henkeä.
Laitetaanpa ensin lukuja pöytään, kun kerran matematiikan opettajasta on kyse. Päivi Laurilan työura opettajana on kestänyt peräti 44 vuotta. Rellussa hän on opettanut 25 vuoden ajan eli peräti neljännesvuosisadan!
Ansaitut eläkepäivät odottavat Laurilaa tämän lukukauden loputtua. Pidetyn “matikistin” tunnelmat ovat uran loppusuoralla positiiviset.
“Voin sanoa, että Relluun on ollut ilo ja etuoikeus tulla töihin joka ikinen aamu. Kaikki kunnia hienoille kollegoille, mutta kyllä se on pitkälti meidän opiskelijoidemme ansiota”, Laurila kiittelee.
Laurilan ensimmäinen opetustoimi alkoi vain 20-vuotiaana Tampereen yliopistossa, jossa hän toisena opiskeluvuonnaan ryhtyi vetämään tilastotieteen peruskurssin harjoituksia. Pesti alkoi maaliskuussa 1980, ja yliopistolla tuli työskenneltyä kevääseen 1988 asti.
“Pidin sekä tilastotieteen peruskurssin että matematiikan kurssien harjoituksia ja kaksi viimeistä vuotta olin matikan laitoksella assarina. Lisäksi oli lyhyitä matikan lehtoraatin sijaisuuksia ja tilastotieteen yliassistentuurin sijaisuus”, Päivi muistelee.
Hauskana anekdoottina mainittakoon se, että Rellun edellinen rehtori Heini Mäenpää oli aikoinaan yliopistolla Päivin opissa.
Vuodet 1988–1998 Päivi hoiti talousmatematiikan ja tilastotieteen lehtoraattia Vaasan yliopistossa. Koti pysyi kuitenkin visusti Tampereella, eli matkalaukkuelämä tuli tutuksi. Viimeisenä Vaasan-vuonnaan hän suoritti työn ohessa opettajan pedagogiset opinnot Tampereella, mikä avasi opetuksellisia ovia myös peruskoulun ja lukion suuntaan.
“Se oli hektistä aikaa, enkä muista siitä vuodesta oikein mitään. Mutta tulipahan tehtyä”, hän naurahtaa.
Matikka oli helppoa
Entä miksi opetettavaksi aineeksi valikoitui juuri matematiikka? Yksinkertaisesti siksi, että se tuntui helpolta, kivuttomalta ja palkitsevalta.
“En ole mikään kieli-ihminen. Abivuonna harkitsin lastenlääkärin ammattiakin, mutta koin kuitenkin, että se olisi minun mielenlaadulleni liian rankkaa hommaa.”
Mielikuva peruskoulun oppituntien kurinpidosta ei isommin houkutellut tähtäämään opettajaksi. Kun onnistumisen kokemuksia alkoi kuitenkin tulla opetustyössä yliopiston puolella, Päivi päätyi katsomaan senkin kortin loppuun saakka.
Yliopistovuosien jälkeen Päivi kävi opettamassa yhden periodin Norssilla syksyllä 1998, ja kevät 1999 kului Lempäälän lukiossa. Sitten olikin jo Tampereen lyseon lukion vuoro.
“Saukkosaaren Mika oli palannut pariksi vuodeksi opettamaan kotipaikkakunnalleen Kokkolaan. Sijaistin häntä aluksi. Sen jälkeen olin päätoimisena tuntiopettajana yhden lukuvuoden ja lehtorin viran sain vuonna 2002.”
Rautalangasta vääntäjä
Päivi on kulkenut Rellun ovesta lukemattomia kertoja 25 vuoden aikana. Opiskelija-aines on hänen mukaansa muuttunut vuosien saatossa ainakin siinä mielessä, että esimerkiksi matematiikan ja äidinkielen taidoissa on yhä enemmän puutteita. Tietty Rellu-henki on silti edelleen olemassa. Opiskelijat ovat hänen mukaansa ystävällisiä, vilpittömiä ja auttavaisia.
“Ekana lukuvuonna 1999-2000 pääsin opettamaan kaikkia pitkän matikan kursseja ja käteen annettiin graafinen laskin, jota en ollut käyttänyt koskaan. Opiskelijat neuvoivat minua todella ystävällisesti sen käytössä”, hän muistelee.
Päiville opettajan työssä on tärkeää olla oma itsensä. Matematiikan saralla hän osaa vääntää asiat nuorille rautalangasta.
“Minulla on lehmän hermot. Olen pyrkinyt avaamaan opiskelijoille matematiikan asioita selkeästi ja rauhallisesti. On myös hienoa, etteivät nuoret arastele minua, vaikka olen vanhempi opettaja, vaan kutsuvat ihan etunimeltä. Ajoittainen IB-puolella työskentely on myös tuonut vaihtelua matikan opetukseen.”
Päivin mielestä nyt on sopiva hetki poistua kuvioista, kun tänä keväänä valmistuvat ensimmäiset uuden, vuonna 2021 käyttöön otetun opetussuunnitelman läpikäyneet ylioppilaat.
“Näiden ihanien abien ansiosta uuden opsin haltuun ottaminen ei tuntunut missään vaiheessa liian työläältä”, Päivi kehuu.
Kovin täsmällisiä eläkesuunnitelmia opettajakonkarilla ei ole, mutta hän on luvannut antaa enemmän aikaa ystävilleen ja läheisilleen Tampereella ja Helsingissä. Kuorevedellä asuvaa äitiäkin ehtii jatkossa käydä useammin katsomassa.
“Suurella sydämellä tätä työtä on tullut tehtyä, ja välillä sitä on unohtanut itsensä. Nyt aion nauttia kiireettömyydestä.”
Teksti ja kuva: Tomi Nordlund
