Rellun abiturientti ja opiskelijakunnan hallituksen entinen puheenjohtaja Lilli Matveinen pääsi tiistaina huokaisemaan helpotuksesta, kun hän sai valmiiksi peräti seitsemän yo-kokeen urakkansa. Instagramissa hän tuuletti laittamalla tarinaansa soimaan ABBA:n Thank You for the Musicin ja toteamalla: "7/7 ja päivä paistaa. Kiitos koko työryhmälle. Ei enää ikinä saliin." Kevään 2021 yo-kokelas antoi Toverille kommentit tuoreeltaan.
Se oli siinä, onnittelut! Miltä nyt tuntuu?
– Helpottuneelta. Oli viikonloppuna jo ihan sellainen fiilis, ettei enää jaksa, ja ennen kuudetta koetta tuli nukuttua tosi huonosti. Viimeinen koetus oli kuitenkin ihan mukavaa esseen kirjoittelua, joten hyvillä fiiliksillä olen nyt viimeisenkin kokeen jälkeen. Tuntui, että annoin kaikkeni kaikissa kirjoituksissa ja olen siitä myös ylpeä, vaikka arvosanat eivät viittaisi hyviin tuloksiin.
– On myös vähän tyhjä fiilis, kun ei ole kirjoitettavaa. Vähän myös harmittaa, etten lukenut yhtä paljon kaikkiin aineisiin kuin mitä ne olisivat vaatineet. Toisaalta kokemusta salilla käymisestä karttui mukavasti ja ylppärit rutinoituivat lopulta. Yhteensä kävin kirjoittamassa yo-salissa 13 kertaa, joten voisin kuvata itseäni yo-konkariksi. Nyt haluaisin vain rentoutua ja päästä opiskelemaan asioita, jotka minua kiinnostavat.
Missä aineessa onnistuit mielestäsi parhaiten?
– Parhaiten tuntui menneen ehkä ruotsi. Ylipäätään kiinnitin huomiota siihen, miten vaikea englannin koe oli ja kuinka paljon siinä opiskelijalta vaaditaan, ja toisaalta historiassa siihen, miten yksityiskohtaisia kysymykset olivat. Ruotsin koetta olin uusimassa, joten sen tekeminen oli tuttua. Tietenkin äidinkieli tuntui etenkin kirjoitustaidon osalta menevän hyvin, koska aiheet olivat mielestäni hyviä. Äidinkieli on toisaalta muutenkin vahvin aine minulle.
Oliko jokin koe tänä keväänä erityisen haastava?
– Historian koe oli mielestäni haastava ja voisin jopa sanoa, että koe oli huono. Olisin halunnut laajempia kokonaisuuksia ja enemmän aikaa, koska aineistoja oli niin paljon. Matematiikan koe taas oli melkein yhtä piinaava kuin olin kuvitellutkin, mutta onnistuin selättämään sen. Englanti oli tosiaan ehkä vaikein. Siinä tuntui olevan ihan pulassa, ja oli vähän epätoivoinen olo, kun ei monen vuoden kielten opiskelukaan tuottanut tulosta.
”Armollisuus olisi ihan mukavaa.” – Lilli Matveinen
Sattuiko kirjoituksissa kommelluksia tai hauskoja sattumuksia?
– En keksi muuta hupaisaa kuin alkukankeuteen liittyviä juttuja. Ensimmäinen kirjoituskerta eli äidinkielen lukutaito sisälsi ennen luokkaan menoa sen, että joku tiputti lasipurkin lattialle, ja se hajosi säpäleiksi. Yleensäkin minusta pitäisi ottaa käyttöön taas ne korit kirjoituksissa… Joku myös klikkasi itsensä väärään kokeeseen samaisena päivänä, ja juuri vasta muutama sekuntti sen jälkeen opettaja osasi sanoa, että ”valitkaa oikea koe”.
Millaisia terveisiä lähettäisit YTL:lle?
– Heidän tulisi huomioida, kuinka paljon vaikutusvaltaa heillä on meidän lukiolaisten tulevaisuuksiin. Meillä on kovat paineet suoriutua niin ylioppilaskokeista kuin pääsykokeista ja meiltä vaaditaan koko ajan enemmän. Yliopistoihinkaan ei oteta porukkaa sisään kovin paljoa. Todistusvalinnalla on paljon painoarvoa nimittäin nykyään.
– Haluaisin myös sanoa, että ylioppilaskokeiden sisällöt ovat niin opiskelijoiden kuin opettajienkin mielestä olleet vuosi vuodelta erikoisempia. Toivoisin kokeiden suhteen siis tarkkaavaisuutta ja huomioita siitä, mitä lukiossa ylipäätään opetetaan. Kokeet eivät siis joissain tapauksissa ole vastanneet kokonaisuudessaan kurssisisältöjä eivätkä edes mitanneet lukiolaisen osaamista. Meiltä vaaditaan ihan hirveästi jo valmiiksi, joten armollisuus olisi ihan mukavaa.
Tomi Nordlund
