Maailmanlaajuinen International Baccalaureate -järjestö täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja Rellun IB-linja 25 vuotta. Tämä on lyhyt katsaus IB:n alkutaipaleeseen Rellussa valmistavasta luokasta ensimmäisiin IB-ylioppilaisiin asti.
Varsinainen lukion englanninkielinen IB-linja on kaksivuotinen, mutta Suomessa siihen lisättiin valmistava luokka 3-vuotisen suomalaisen lukion vuoksi. Se toimi suomalaisen opetussuunnitelman mukaan. Tosin opetuskielenä suurelta osin oli englanti ja joitakin kursseja rukattiin paremmin kansainvälisyyttä palveleviksi. Esimerkiksi uskonnossa ainoana kurssina oli maailmanuskonnot. Opettajiltamme vaati uskallusta aloittaa opettamaan englanniksi. Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu aloitti valmistavan luokan ensimmäisenä Suomessa 1990, Rellu 1992.
Rellu sai IB:n kokeiluluvan vuosille 1992-1996. Sen saamiseksi Rellun tarkasti IB:n Euroopan toimiston johtaja Monica Flodman ja Zoe Pohjanvirta opetusministeriöstä. Korjattaviksi puutteiksi havaittiin biologian, fysiikan ja kemian laboratorioiden varustus. Vaadittiin myös englanninkielisen kirjallisuuden täydentämistä ja opettajien osallistumista kansainväliseen IB-koulutukseen ulkomailla.
Ensimmäiselle valmistavalle luokallemme (1K) otettiin 25 hakijaa peruskoulun päästötodistuksen, äidinkielen, englannin ja matematiikan pääsykokeiden ja sekä suomen- että englanninkielisen haastattelun perusteella. Hakijoita oli kaksinkertainen määrä.
Ensimmäiselle varsinaiselle IB-luokalle (2K) siirtyminen oli suuri muutos niin opiskelijoille kuin opettajille. Kuudesta aineesta pakollisia aineita olivat äidinkieli, yksi vieras kieli ja matematiikka. Niiden lisäksi oli valittava yksi aine ryhmistä 3 (historia ja maantiede) ja 4 (biologia, fysiikka, kemia), ruotsin kieli tai poikkeustapauksissa sen tilalle yksi aine ryhmistä 3-4. Seitsemäntenä aineena saattoi lukea vierasta kieltä. Laaja oppimäärä tuli olla vähintään kolmessa aineessa. Oli myös totuteltava arvosteluasteikkoon 1-7 ja 15 minuutin pituisiin, nauhoitettaviin suullisiin kokeisiin äidinkielessä ja vieraissa kielissä. Niissä opiskelijan oli analysoitava kaunokirjallista tekstikatkelmaa 10 minuutin ajan ja keskusteltava tekstistä opettajan kanssa lopun aikaa. Näillä eväillä mentiin vuoden 1995 ensimmäisiin IB-ylioppilaskokeisiin, jotka järjestettiin vasta toukokuussa. Niiden tulokset saatiin heinäkuun toisella viikolla.
Lisäksi tutkintovaatimuksiin kuuluivat uutuuksina tiedonteoria, laaja 4 000 sanan tutkielma (Extended Essay) ja 150 tunnin CAS-vapaaehtoisohjelma (Creativity, Action and Social Service) koulutuntien ulkopuolella ja siitä raportointi. CAS-ohjelman kriteerit täyttyivät esimerkiksi, jos osasi soittaa pianoa (Creativity) ja opetti sitä (Action) toiselle ilmaiseksi (Social Service). Lukuvuonna 1993-1994 ryhmään 3 tuli uutuutena taloustieto.
Rellun omista opettajista IB-koordinaattoriksi, opinto-ohjaajaksi ja ruotsinopettajaksi ryhtyi Aira Vuorinen. Matematiikka opetti Kari Nieminen, fysiikkaa Heikki Juslén, äidinkieltä Erkki Moisio ja englantia Risto Moisio. Uutuutta tiedonteoriaa opetti Kari Nieminen ja CAS-ohjelmaa veti Ulla Peltola. Mutta uusia opettajia tarvittiin. Historiaa alkoi opettaa Salla Luukkonen, taloustietoa Tuija Haapanen, nykyisin Laurila, biologiaa ja maantiedettä skotti David McCririck, englantia Mikael Davies ja kemiaa Raimo Karvonen. Opettajienhuoneessa alkoi kaikua Davidin skottienglanti, Mikaelin brittienglanti ja Raimon amerikanenglanti. Me suomalaiset saimme olla korvat höröllä ymmärtääksemme heitä.
Me opettajat olimme lähes täysin IB-ummikkoja aloittaessamme 2K:n opetuksen. Muistaakseni meistä IB-koulutusta saivat kesällä 1993 helteisessä Unkarin Szegedissä vain Aira Vuorinen, Salla Luukkonen, Heikki Juslén, Erkki Moisio, Risto Moisio ja Marjatta Reinius, joka oli opettanut englantia valmistavalle luokalle. Hän ei kuitenkaan jatkanut opettamista 2K:lla ja jouduin yllättäen remmiin. Jaoimme opetuksen Miken kanssa niin, että viikon 5 tunnista Mike opetti 4 ja keskittyi kirjallisuuteen, minä yhden keskittyen oikeakielisyyteen ja muistaakseni teemaan viestintä. Opetus oli työlästä, sillä oppikirjaa ei ollut ja kaikki materiaali oli haalittava ja laadittava eri kirjoista ja internetistä itse. Lisäkseni monistuskone oli kovilla.
Niinpä toukokuussa 1995 jännitys oli kova niin opiskelijoiden kuin opettajien keskuudessa IB-ylioppilaskirjoitusten alkaessa. Kokeisiin oli vastattava englanniksi jokaisessa aineessa suomea lukuun ottamatta. Opiskelijoiden siihenastisten opintosuoritusten perusteella opettajat olivat joutuneet antamaan heille aineittain ennakkoarvosanat (predicted grade). Äidinkielen ja kielten opettajat olivat pitäneet suulliset kokeet, nauhoittaneet ne ja arvioineet ne kriteerien mukaan ja lähettäneet sensoreille arvioitaviksi. Kokeissa oman aineen opettaja ei saanut olla valvojana, koesuoritukset piti heti sulkea kirjekuoriin, panna kassakaappiin ja lähettää sensoreille viimeistään 24 tunnin päästä kokeen päättymisestä. Näin estettiin koekysymysten vuotaminen vaikkapa 8 tuntia myöhemmin Pohjois-Amerikassa kirjoittavien tietoon.
Yllätys oli suuri, kun tulokset tulivat. Kaikissa aineissa tulokset olivat maailman keskiarvoa paremmat, useimmissa jopa reilusti paremmat. Englannissa tuli huippusuoritus: keskiarvo oli 6.7/7. Se pysynee ennätyksenä, sillä tuolloin ohjelmassa oli B-englanti, joka on A-englantia helpompi vaihtoehto. A-englannin nimittäin kirjoittavat kielen syntyperäisetkin puhujat. Aika pian vaihdoimme B-englannin haasteellisempaan A-englantiin. Nykyiset ei-syntyperäiset englanninkirjoittajamme ovat siis kovassa seurassa ja silti keskiarvot ovat olleet päälle kuuden.
25 valmistavan luokan aloittaneesta 23 päätti jatkaa IB:llä ja he kaikki pääsivät IB-ylioppilaiksi. Heistä 11 lähti opiskelemaan ulkomaisiin yliopistoihin Oxfordia ja Cambridgeä myöten. Niihin oli melkeinpä helpompi päästä kuin Suomen yliopistoihin. Muistaakseni 42 pistettä maksimista 45 ja aineen arvosana 7 takasi pääsyn esimerkiksi brittiyliopistoon, jos vielä menestyi haastattelussa. Ulkomailla IB-järjestelmä tunnettiin, Suomen yliopistoissa ei. Niinpä IB-ylioppilaat valittiin yliopistoihimme ei-ylioppilaiden kiintiöstä eli samasta kiintiöstä kuin ammattikoulu- ja opistopohjalta yliopistoon pyrkijät.
IB-linjalla opiskelijat joutuivat opiskelemaan itsenäisesti, oppimaan Extended Essayn myötä tieteenteon ja tutkielman tekemisen periaatteet ja kirjoittamaan paljon esseitä. Niiden kirjoittaminen yliopistossa kävi heiltä helposti. Suomalaisen lukion käyneet saattoivat jopa kysyä IB-linjan käyneeltä: Mikä se essee on? Lisäksi IB:n laajin matematiikan kurssi vastasi yliopiston approbaturin tasoa, ja jotkut pääsivät opiskelemaan suoraan matematiikan cum laudea.
Jo ensimmäisten IB-ylioppilaskirjoitusten tulosten perusteella IB-linjan perustaminen Relluun osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, vaikka aluksi ajattelimme, että se olisi sopinut paremmin Tampereen yliopiston alaiseen normaalikouluun. Kansainvälisyyshän oli yliopistoissa arkipäivää ja opettajien rekrytointi sinne olisi varmaan ollut helpompaa.
Teksti: Risto Moisio
Kirjoittaja on eläköitynyt englannin kielen lehtori.
