Tämän vuoden retkeilykurssi suuntasi tutusti Repoveden kansallispuiston maisemiin toukokuun alussa. Kurssi alkoi jo varsinaista vaellusta aiemmin ennakkotapaamisilla, joissa saimme liikunnan opettaja Kirsi Mustalahdelta tarpeelliset tiedot ja muun muassa varustelistat. He, jotka eivät tienneet, ettei metsässä ole sähköä, saivat myös varmistuksen asiaan. Ennen kurssia osallistujien täytyi hankkia itse tarvittavat varusteet esimerkiksi lainaamalla tutuilta tai jollain muulla tavalla. Kurssin varusteiden ja ruokien hankinta oli kurssilaisten vastuulla opettajan avustamana.
Itse kurssi alkoi keskiviikkona 5. toukokuuta klo 8, kun bussi pääsi matkaan Pyynikintorilta. Matka Repovedelle kesti reilut kolme tuntia, jonka aikana pysähdyttiin lyhyelle jaloittelutauolle. Ennen vaelluksen alkua veimme bussilla saunakassit Orilammen majalle, jonne meloisimme viimeisenä päivänä. Vaellus alkoi hieman puolen päivän jälkeen: ensin ryhmäkuvat ja varusteiden säädöt, jonka jälkeen päästiin matkaan. Ensimmäinen nähtävyys tuli vastaan nopeasti. Uusi Lapinsalmen riippusilta oli hieno, vaikkakin vähän huojuva. Ensimmäisenä päivänä vaelsimme Lojukoskelle, pidimme välillä lyhyitä taukoja ja yhden ruokatauon. Leiripaikkaan päästyämme saimme teltat pystyyn juuri ennen kuin alkoi sataa. Iltaruuat ja ohjelmat nautittiinkin sitten vesisateessa.
Aamulla herättyämme kaikki oli märkää. Toiset olivat nukkuneet paremmin ja toiset huonommin. Tavaroiden kasaaminen oli märkänä hieman haasteellista, ja jäimmekin aikataulusta heti vähän jälkeen. Onneksi metsässä ei tarvitse jatkuvasti katsoa kelloa. Toisena päivänä matkamme jatkui tihkusateessa kohti kansallispuiston ehkä isointa nähtävyyttä, Olhavanvuorta. Päivällä pidettiin totutusti ruoka- ja evästauot vesisateessa sekä tutustuttiin muun muassa vanhaan pontikankeittopaikkaan.
He, jotka eivät tienneet, ettei metsässä ole sähköä, saivat myös varmistuksen asiaan.
Iltapäivällä saavuimme Olhavanvuorelle, josta näkyvät maisemat olivat hienot vesisateesta huolimatta. Näimme ja kuulimme myös useita kaakkureita. Olhavalta lähdimme kohti toista leiripaikkaa, jonne saavuimmekin hyvissä ajoin. Sadekaan ei enää kiusannut, mikä piristi varmasti kaikkia. Kun leirit oli saatu pystyyn, halukkaat lähtivät Mustavuoren näkötornille, josta oli myös hienot maisemat. Leirissä teimme jälleen ruokaa (vaeltaminen on yhtä syömistä), jonka jälkeen pääsimme harjoittelemaan melomista viimeistä päivää varten. Illalla oli jälleen iltanuotio, jossa halukkaat pääsivät tekemään lettuja ja tikkupullia sekä kuivaamaan hanskoja.
Viimeisenä päivänä heräsimme auringonpaisteeseen. Laitoimme kamat kasaan viimeistä kertaa ja pakkasimme rinkat jätesäkkeihin. Aamutoimien jälkeen lähdimme melomaan kohti Orilammen majaa. Melonnan aikana söimme eväät kanooteissa, ja puolessa välissä osa pääsi rantautumaan saareen. Saavuttuamme Orilammen majalle pääsimme saunomaan ja syömään, jonka jälkeen bussi kurvasikin jo kotimatkalle.
Reissu oli kaikin puolin antoisa ja voimme hyvillä mielin suositella sitä myös muille. Kiitos myös erityisesti mukana olleille opettajille eli Kirsille ja lehtori Saloselle!
Teksti ja kuvat: Marianne Luoma
Katso kuvagalleria:
