Tatuoinnit ovat olleet iso keskustelun aihe viimeisen kymmenen vuoden aikana: niitä ihaillaan mutta myös pidetään edelleen suurena tabuna. Tatuoinnit ovat kuitenkin olleet kulttuurin keskipisteessä jo monia satoja vuosia. Haastattelimme rellulaisia, jotka esittelevät tatuointejaan koulun käytävillä.
SUSANNA TURPEINEN, 15KB
”Sain ensimmäisen tatuoinnin 18-vuotiaana. Otin tatuoinnin koirastani, sillä se on minulle hyvin tärkeä, ja haluan pitää muiston mukanani. Olen saanut sekä positiivisia että negatiivisia kommentteja siitä, että minulla on tatuointi. Harrastan balettia, ja esityksissä tatuointi on piilotettava. Käytän siihen ihonväristä teippiä. Tulevaisuudessa haluan varmasti lisää tatuointeja! Suunitelmissa olisi balettitossut ystäväni kanssa ja ehkä tatuointi äitini kunniaksi. Ensimmäisenä päivänä jopa opettajani Jari Latva-Teikari ja Annemari Vainionpää kehuivat tatuointiani.”
RIIA-MARI ALATALO, 16KA
”Sain tatuointini 14-vuotiaana. Tatuoinnit tehtiin kokeena, kuinka sikeä nukkuja olen. Kaverini tekivät tatuoinnit stick–and–poke-tekniikalla, kun olin nukkumassa. En siis itse päättänyt, mitä otin. Tatuoinnit ovat lintu ja puoliksi valmis puolikuu. Olen saanut neutraaleja kommentteja sillä tatuoinnit ovat pieniä. Tulevaisuudessa aion ottaa tatuoinnin koirastani ja villikukista kylkeeni.”
MARI MAKKONEN
”Otin ensimmäisen tatuoinnin 23-vuotiaana. Minulla on kaksi tatuointia: yksi haarapääskystä ja toinen peurasta. Kommentit ovat olleet positiivisia, paitsi isältäni, joka ei pidä tatuoinneista. Tatuoinnin tekijä oli hauska tyyppi. Tulevaisuudessa haluaisin enemmän tatuointeja.
Hauska tarina: veljeni ei tiennyt tatuoinnin ottamisen syystä ja hän luuli, että peura symboloi Jägermeisteriä.”
CARITA FRANGÉN, 15KA
”Minulla on yksi tatuointi, jonka sain 18-vuotiaana. Tatuoinnillani on monta merkitystä, pääasiana on muistojen vaaliminen. Olin ajatellut tatuointia jo pitkään ja otin tatuoinnin syntymäpäivälahjaksi, koska olin vihdoin päättänyt, mitä haluan. Tatuointini on musta kotka tribaaliseen tyyliin vasemman lavan kohdalla. Olen saanut monelaisia kommenteja. Monet ovat sanoneet tatuoinnin olleen virhe ja kauhistus, mutta en välitä siitä.
Tatuointi on minulle ensimmäinen ja siksi hyvin henkilökohtainen. Haluaisin ottaa ainakin kaksi tatuointia lisää. Olen miettinyt oman horoskoopin ottamista sekä tietyn kukan ottamista, sillä niillä on minulle suuri merkitys ja haluan korostaa niitä. Kuitenkin jos ja kun otan uuden tatuoinnin, otan sen paikkaan, mistä se on yhtä helppo peittää kuin nykyinenkin.”
JENNI SUUTARI, 15E
”Sain ensimmäisen tatuoinnin 18-vuotiaana. Pidin tatuoinnin tyylistä ja sen ulkonäöstä, eikä sillä ole mitään isompaa merkitystä. Olen saanut pääasiassa positiivisia kommentteja. Tatuoinnin parantuminen kesti minulla kauan, mutta muita ongelmia ei ole ollut. Haluaisin enemmän tatuointeja.
Hauska tarina: ihmiset ulkomailla ovat kovin kiinnostuneita tatuoinnistani ja ovat kysyneet esimerkiksi ’Can I have a cup of tea?’ (’Saisinko kupin teetä?’)”
INKA-MARIA HIRVINIEMI, 17 KA
”Otin ensimmäisen tatuoinnin 16-vuotiaana. Olen aina pitänyt tatuoinneista ja halunnut niitä itselleni jo yli kuusi vuotta. Tatuointia oli siis jännitetty pitkään, mutta sen ottaminen oli kuitenkin kivaa.
Otin ruusun käteen ja olen saanut vain positiivisia kommentteja. Haluan lisää tatuointeja. En ole päättänyt, mitä haluan, mutta tiedän, että ne tulisivat korvan alle tai jalkaan.”
CHRISTOPHER SMITH
”Otin ensimmäisen tatuoinnin 19-vuotiaana. Aloitin yhdestä tatuoinnista, mutta nyt minulla on jo kokonainen hiha. Ensimmäisenä tatuointina otin Legend of Zeldan logon. Legend of Zelda on lempipelini, ja se on minulle hyvin tärkeä. Sen jälkeen otin tatuoinnin merihevosista, muistomerkistä ja ennustajasta. Minulla on myös tatuointi, joka kunnioittaa Meksikon Kuolleiden päivää. Olen saannut suurimmaksi osaksi positiivisia kommentteja. Tulevaisuudessa saatan kirkastaa hihani värejä.
Hauska tarina: Koreassa käviessäni jouduin kiusalliseen tilanteeseen kun kävin kylpylässä. Koreassa ihmiset, joilla on tatuointeja, ovat osa mafiaa, ja sen takia oloni oli hieman kiusallinen.”
Teksti ja kuvat: Milja Lintola ja Tuuli-Emily Liivat
