Euphorian toinen kausi ruokkii dramatiikannälkäisiä

 

Kesällä 2019 HBO-suoratoistopalvelussa julkaistu Euphoria-sarja sai ensimmäisistä jaksoista alkaen erittäin positiivisen vastaanoton, ja tänä talvena esitetty toinen tuotantokausi jatkoi edeltäjänsä suosiota. Euphoria on teinidraama isolla D-kirjaimella. Sarjassa toistuvina teemoina ovat ihmissuhteet, huumeet, seksuaalisuus sekä itsensä löytäminen.

Toisella kaudella jatkettiin ensimmäisen tapahtumia, mutta uusiltakaan kommelluksilta ei vältytty. Tuttuina hahmoina säilyy edelleen päähenkilö huumeaddikti Rue (Zendaya Coleman), transtyttö Jules (Hunter Schafer), rakkaudenkipeä Cassie (Sydney Sweeney) sekä hänen nuorempi siskonsa Lexi (Maude Apatow), itsevarma Maddy (Alexa Demie) sekä hänen poikaystävänsä Nate (Jacob Elordi), aikuisviihteen maailmaan astunut Kat (Barbie Ferreira) ja paikallinen huumediileri Fezco (Agnus Cloud).

Toinen kausi keskittyy erityisesti uusiin ihmissuhteisiin kuten Cassieen ja Nateen, jotka alkavat tapailemaan Maddyn selän takana. Myöskään Ruen ja Julesin suhde ei pysy tasaisena, kun kuvioihin astuu Elliot (Dominic Fike), huumeriippuvainen muusikko. Ensimmäiseltä kaudelta tutut hahmojen taustatarinat jatkuvat, ja esimerkiksi suositun Fezcon sekä Naten isän Cal Jacobsin (Eric Dane) menneisyydet julkistetaan, sekoittaen soppaa ihmissuhteista entisestään.

Oman seksuaali-identiteetin pohtiminen on yksi tuoreemmista teemoista, johon ei ensimmäisellä kaudella paneuduttu yhtä syvästi. Erityisesti sarjan hahmot Nate ja Cal saavat osakseen huomiota tältä osin, ja katsojaan pureutuukin kysymykset kaappihomoudesta sekä itsensä löytämisestä.

Huumeet ja näiden käyttö säilyttävät valokeilansa, sillä toisen kauden alussa Ruella ei ole aikomustakaan säilyä kuivilla. Sarjassa esitellään uusia alueen huumepiireissä olevia ihmisiä, jotka vaikuttavat erityisesti Ruen huumeidenkäyttöön.

Toinen tuotantokausi huipentuu Lexin käsikirjoittamaan ja tuottamaan näytelmään Our Life, jossa pelkistettynä esitellään ystäväporukan tapahtumat sekä Lexin kokemuksia omasta ulkopuolisuudestaan.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa käytiin paljon keskustelua Euphorian uudesta kaudesta. Suurimmaksi osaksi vastaanotto on ollut positiivinen, mutta sarja on saanut osakseen myös kritiikkiä. Eniten kohua on aiheuttanut alastomuus ja näkyvä seksuaalisuus, joka kylläkin on tuttua edelliseltä kaudelta. Monet sarjan katsojat ovat nostaneet hyllylle, kuinka alastomien kehojen ja avoimen seksuaalisten kohtausten näkeminen on epämukavaa seurattavaa. Toisaalta taas sarjan tuoma koruttomuus on hyvin tasa-arvoista, sillä sarjassa näytetään myös alastomia miesvartaloita. TV-sarjoissa kuvataan herkemmin naisia nakuna, kuin esimerkiksi miesten sukupuolielimiä, ja monet ovatkin pitäneet tätä hyvänä ensiaskeleena tasa-arvoisempaan viihdemaailmaan. Tämä ei tietenkään vitseiltä välttynyt, ja itsekin ystäväni kanssa naureskelimme: ”Olipa hyvä jakso, kun ei näkynyt yhtään kullia!”

Sarja on molemmilla tuotantokausilla saanut kritiikkiä myös realistisuudestaan. Kysymykset nuorten ulkonäöstä ja esimerkiksi huumeiden käytön yleisyydestä ovat olleet monien katselijoiden huulilla, eikä syytä suotta. Erityisesti toisen tuotantokauden tapahtumat ovat hyvin dramaattisia ja osin jopa hieman ylivedettyjä. Esimerkiksi Our Life-näytelmää kritisoitiin budjetista ja siitä, että näytelmä on ollut aivan liian hyvin toteutettu ja kyseenalainen koulussa näytettäväksi.

 

Molemmat tuotantokaudet katsoneena voin sanoa, että ymmärrän, mistä sarjan vetovoima kumpuaa. Euphoria on raaka ja kaunistelematon ja sen jatkuvat juonenkäänteet nappaavat tiukasti katselijan huomion.

 

Palestiinan ja Israelin konfliktin kärjistyessä viime vuosina israelilaista viihdettä on alettu boikotoimaan. Euphoria perustuu vuonna 2012–2013 ilmestyneeseen samannimiseen israelilaiseen teinidraamaan. Alkuperäisessä israelilaisessa Euphoriassa sekä HBO:n tuottamassa uudessa sarjassa esiintyy samoja teemoja, ja perusasetelma on sama. Yhteyttä pidemmälle tutkineet ovat päättäneet boikotoida myös amerikkalaista Euphoriaa viitaten alkuperäisen Euphorian tekijään Ron Leshemin palestiinalaisvastaisuuteen. On epäselvää, miten Ron Leshem hyötyy Euphorian uudesta versiosta, ja monista mielipiteistä puuttuvatkin lähteet. Euphorian israelilainen tausta onkin vain joidenkin ihmisten tiedossa, eikä suurta keskustelua ole syntynyt ainakaan sosiaalisen median palveluissa.

Molemmat tuotantokaudet katsoneena voin sanoa, että ymmärrän, mistä sarjan vetovoima kumpuaa. Euphoria on raaka ja kaunistelematon ja sen jatkuvat juonenkäänteet nappaavat tiukasti katselijan huomion. Henkilöhahmot ovat syviä ja jokaisessa on jotakin, jota vihata ja rakastaa. Pidin itse toisesta tuotantokaudesta erityisesti uusien ihmissuhteiden takia, ja olikin mielenkiintoista seurata, miten sarjan hahmojen väliset suhteet muuttuivat toisen kauden myötä. Hahmoihin pääsi myös tutustumaan enemmän, kuin ensimmäisellä kaudella, ja omat lempihahmot muuttuivatkin useaan kertaan.

Sarja ei sovellu kaikille, enkä esimerkiksi toivoisi, että vaikkapa 13-vuotias nuorempi sisareni sitä katsoisi. Kuitenkin niille, jotka janoavat dramatiikkaa realistisissa, arkisissa olosuhteissa, Euphoria voisi molempine tuotantokausineen toimia viihteenä. Itse sarjan lisäksi sosiaalisessa mediassa käydään paljon keskustelua vielä viikko toisen tuotantokauden loppumisen jälkeenkin, joten lisäsisältöäkin löytyy niitä haluaville.

Teksti: Annika Rauhala 19NB

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *