Mielipide: Tampereen joukkoliikenne on tehnyt kaukaa kulkevien matkustamisesta sietämätöntä

Tämän syksyn suurimpia uudistuksia Tampereella on uusi paras ystävämme ratikka, jota mainostetaan maailmaa mullistavana asiana, joka vie Tampereen joukkoliikenteen aivan uudelle tasolle. Niin se tosin viekin, mutta ei positiivisella tavalla.  

 

Itselläni on erittäin pitkä koulumatka, yli 60 kilometriä ja tämän vuoden ratikkauudistusten takia bussini reitit muuttuivat täysin. Bussilinja 42, joka kulki vielä viime vuonna melkeinpä kotioveltani suoraan Pyynikintorille, jää nyt Kangasalan keskustaan, josta joudun vaihtamaan toiseen bussiin ja siitä vielä kahteen ratikkaan, jotta pääsen saapumaan koululle. Koko sekoiluun aikaa menee odottelujen kera noin kaksi tuntia, joskus jopa ylikin.  

Ymmärrän, ettei ole muiden vika, että asun keskellä metsää pienessä Kuhmalahden kylässä, mutta ei se ole kyllä minunkaan. Enpä itse päättänyt tuonne muuttaa. Mielestäni kunnalla on velvollisuus huolehtia hyvistä kulkuyhteyksistä, varsinkin kun kyse on alaikäisistä opiskelijoista. Enkä suinkaan ole ainoa samalta suunnalta kulkeva, joka kamppailee tämän saman ongelman kanssa.  

 

Mielestäni kunnan pitäisi varmistaa, että vähintään oppivelvollisuuden piiriin kuuluva pääsee kulkemaan kouluun ja pois sieltä ihmisten aikaan.

 

Toinen aste tuli myös tänä syksynä aloittaville lukiolaisille pakolliseksi, mikä tarkoittaa sitä, että kunta kustantaa näiden opiskelijoiden koulunkäynnin. Vaikka itse en kuulukaan tähän ryhmään, niin monet vuonna 2005 syntyneet kaverini, joista yksi asuu jopa pidemmällä kuin minä, joutuvat tulemaan bussipysäkillekin autolla, josta seuraa sama kolmen bussin ja ratikan vaihto ennen kuin hän pääsee Tampereelle kouluun. Kyseinen kaverini joutuu asumaan sukulaisensa luona suurimman osan viikosta, koska muuten hän myöhästyisi koulusta melkein joka aamu. Mielestäni kunnan pitäisi varmistaa, että vähintään oppivelvollisuuden piiriin kuuluva pääsee kulkemaan kouluun ja pois sieltä ihmisten aikaan.  

Kaiken tämän lisäksi busseja ei edes kulje usein, ei edes aina tunnin välein. Aamuyhdeksän ja iltapäiväyhden välissä on jonkinlainen ihmeellinen tauko, jonka aikana ei pääse kulkemaan minnekään. Jos satun myöhästymään yhdeksältä lähtevästä bussista, niin minua näkyy koululla seuraavan kerran vasta kello kolmen jälkeen. Joudun stressaamaan kouluun ja sieltä pois pääsemistä melkeinpä yhtä paljon kuin itse koulunkäyntiä.  

Ymmärrän, että kulkeminen kouluun näin kaukaa luo väistämättä omanlaisia ongelmiaan. Olisi kuitenkin kohtuullista, että bussit palautettaisiin takaisin viime vuoden aikatauluihin, jolloin ne toimivat huomattavasti paremmin. Silloin koulumatka taittui jopa noin tunnissa ja vartissa. En koe, että sama suora bussilinja, jolla viime vuonnakin kuljin kotiin, on mahdotonta toteuttaa. 

 

 Teksti: Adowaa Adu-Gyimah 20A

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *