Keskimäärin suomalaiset muuttavat pois lapsuudenkodistaan noin 21-vuotiaina eli lukion jälkeen. Osa kuitenkin muuttaa jo peruskoulun jälkeen vain 15–16-vuotiaina. Myös Rellussa on monia yksinasuvia ja jo kotoa pois muuttaneita opiskelijoita. Lukioiden opetus ja oppimäärä on suurin piirtein samanlaista kaikissa lukioissa paikkakunnasta ja koosta riippumatta. Miksi ihmiset sitten lähtevät lukioon toiselle paikkakunnalle, jopa satojen kilometrien päähän?
Relluun opiskelijoita tuovat erityisesti IB- ja Eurooppa-linja, mutta myös yleislinjalla on Tampereen ulkopuolelta tulleita opiskelijoita. Erilaiset koulun tarjoamat soveltavat ja syventävät kurssit, mahdollisuus yliopisto-opintoihin, hyvä opetus ja samanhenkiset ihmiset kiinnittävät usein huomion lukiota valitessa. Saatat silti kysyä, mitä järkeä on lähteä Tampereelle ja muuttaa pois kotoa vain lukion takia? Yksin asuminen tuo paljon lisää vastuuta, Kelasta ei tule muita kuin hylättyjä tukihakemuksia, rahaa kuluu vuokraan, koulukirjoihin, ruokaan ja kaikkeen, minkä kotona saisi “ilmaiseksi”. Töitäkään ei ehdi tekemään, koska koulu vie kaiken ajan. Eikö olisi paljon helpompaa jäädä kotiin ja keskittyä vain opiskeluun? Kotiin jääminen on melko varmasti helpompaa, ja usein se on myös todella hyvä ja järkevä vaihtoehto.
Silti on myös meitä, jotka päättivät uhmata muiden mielipiteitä – ja ehkä jopa järkeä – ja lähteä kokeilemaan omia siipiä. Toisille meistä yksin asuminen ja pois muuttaminen on erittäin houkutteleva ajatus. Itsenäistyminen on tärkeä osa nuoruutta, ja joskus halu, tai jopa tarve, itsenäisestä elämästä ajaa nuoria pois kotoa. Osa haluaa muuttaa puhtaasti koulun perässä ja toisille koulu on niin sanottu jälkikäteen perusteltu syy, jotta vanhemmat hyväksyisivät muuttamisen.
Yhteishaku on jännittävää aikaa. Yhteishaun yhteydessä ja hakuvaihtoehtoja pohtiessa päätös voi olla vaikea, ja pelko siitä, että joutuu pettymään, voi olla suuri. Yhteishaun aikaan tunteet voivat olla suuria, ja usein ilmassa on jännitystä. Yhteishaun tulokset tulevat kuukausien päästä hakuvaiheesta. Kuukaudet saattavat tuntua osan mielestä ikuisuudelta. Yhteishaun tulosten tullessa osa valvoo ja odottaa herkeämättä tuloksia, toisia ei kauheammin kiinnosta. Tuntuu, että yhteishaun tehneillä on yhteinen jännitys ilmassa ja se saattaa, etenkin juuri ennen tulosten tulemista, tuntua kuin sitä voisi leikata veitsellä.
Etenkin niille, jotka haluavat muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, tulosten saapuminen on jännittävä päivä. Tulosten tultua saattaa aueta mahdollisuus muuttoon. Jos näin käy eikä koululla ole asuntolaa, täytyy alkaa etsiä asuntoa. Asunnon etsiminen voi tuntua helpolta ja vaivattomalta, ainakin aluksi. Ensimmäiset kuvitelmat uudesta elämästä saattavat sijoittua uuteen vaaleaan siistiin yksiöön, mutta todellisuus on usein toinen ja kuvitelmat parkettilattiasta vaihtuvat muovimattoon. Harvoin kukaan meistä yksin asuvista saa ensikodikseen sellaisen kuin oli kuvitellut. Asunnon etsiminen opiskelijabudjeteilla saattaa olla haastavaa, etenkin jos vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tukea paljoakaan rahallisesti. Asuntoa etsiessä myös kuva siitä, millaisen asunnon haluaisi ja millaisia mahdollisuuksia on, saattaa muuttua radikaalistikin. Onneksi erilaiset opiskelija-asuntosäätiöt auttavat asunnon etsinnässä. Kaikki eivät välttämättä saa asuntoa opiskelija-asuntosäätiön kautta, mutta niiden avulla voi saada realistisemman kuvan opiskelija-asuntojen koosta ja vuokrasta. Paikkakunnasta ja alueesta riippuen kohteiden hintaerot saattavat olla yllättävän suuria.
Asuntoa hakiessa eteen saattaa tulla moniakin mutkia sekä sillanylityksiä ja -alituksia. Täytyy todennäköisesti miettiä soluasuntoa, kimppakämppää ja yksiötä. Suurin osa todennäköisesti ajattelee heti muuttavansa yksiöön, mutta se ei ole aina niin helppoa, ja joskus täytyy keksiä myös väliaikaisratkaisuja. Alkujärkytys saattaa tulla, kun lukee TOAS:in sivuilta, että yksiön jonotusaika on noin 1–2 vuotta. Prosessi saattaa tuntua vaikealta ja raskaalta tai se voi mennä helposti. Asunnon etsiminen saattaa tuntua prosessina vuoristoradalta, ja se voi myös turhauttaa, kun uusii asuntohakemusta kolmatta kertaa. Asuntoasioilla saattaa kestää pidempääkin, ennen kuin ne selviävät, ja joskus asunnon saa vasta, kun koulu on jo alkanut. Tilanteesta riippumatta kaikki kotoa pois muuttavat muuttavat myös fyysisesti. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta tavaroiden lisäksi muuttamiseen saattaa sisältyä myös koko elämän siirtyminen tai ainakin kaiken muuttuminen. Muuttamisen jälkeen ensimmäisenä iltana, kun jää asuntoon ilman tuttuja, saattaa tuntua kuin kyläilisi vieraassa paikassa. Purkamattomat muuttolaatikot ja hassu olo saattavat vallata mielen ennen nukkumaanmenoa.
Lukiossamme on muitakin yksin asuvia, ja vertaistukea löytyy varmasti!
Totuttelu itsenäiseen elämään saattaa kestää, ja tottuminen vie oman aikansa, ja se on hyvinkin henkilökohtaista. Toisille se on helppoa ja luontevaa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi olla raskasta. Samalla uusi opiskelupaikka, lukion käytännöt ja opiskelu kuluttavat voimia. Muuttaminen ei myöskään välttämättä tapahdu hetkessä, ja saattaa kestää pidempäänkin ennen kuin kaikki makaronit ovat kaapissa, pyyhkeet ovat löytäneet paikkansa ja kaikki arjen yleiset siivoustavarat on hommattu. Ennen kuin kaikki tarpeellinen on hommattu, voi joutua soveltamaan luovienkin ratkaisujen kanssa.
Suurin kysymysmerkki muuttamista pohtivilla nuorilla on yleensä raha. Alaikäisenä lukiolaisena Kela ei tue opiskelijoita samalla tavalla kuin täysi-ikäisiä, ja vanhemmilla on vielä elatusvelvollisuus. Rahaa on kuitenkin saatava jostain, jotta voi maksaa vuokran ja saa ostettua ruokaa. Useimmiten Kelasta saa asumistukea, mutta sekään ei kata koko vuokraa. Sen päälle on maksettava vielä ruoka, bussiliput, junamatkat kotiin, harrastukset ja lisäksi olisi myös kiva käydä joskus kavereiden kanssa kahvilla. Raha on siis aivan ymmärrettävä syy stressata, ja se on tärkeä asia selvittää, ennen kuin on muuttamassa. Todellisuus on se, että jonkun on tuettava rahallisesti. Monilla meistä yksin asuvista se on vanhemmat, ja he ovatkin yksi tärkeimmistä, ellei jopa ainut tulojen lähde.
Miksi en sitten mene töihin, sieltähän sitä rahaa saisi? Ensinnäkin työt vievät paljon aikaa ja jaksamista, mikä voi olla raskasta varsinkin opiskeluun totutellessa. Toisekseen jos muutat toiselle paikkakunnalle, josta et tunne ketään, töiden saaminen voi olla vaikeaa. Lukiolainen, jolla on vain vähän kesätyökokemusta, ei ole työnantajan kannalta houkuttelevin vaihtoehto. Kolmantena ja ehkä jopa kaikista tärkeämpänä, pitää huolehtia omasta jaksamisestaan. Kahdeksan tunnin koulupäivän, läksyjen ja harrastuksien jälkeen työt eivät kuulosta houkuttelevilta. Eikä ole mitään järkeä polttaa itseään loppuun jo lukion alkumetreillä.
Osalla meistä kuitenkin on jaksamista, tahtoa ja työkokemusta sen verran, että pystyy tekemään töitä esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla. Työt saattavat olla jopa miellyttävä tapa saada ajatukset pois koulusta. Työnhaku kuitenkin saattaa tuntua vaikealta ja monet “valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun” -vastaukset saattavat harmittaa. Hakiessa töitä koulun ohelle on tärkeää muistaa kertoa mahdolliselle työnantajalle rehellisesti käytettävyydestään sekä koulun vaikutuksesta työhön. Ihminen ei kuitenkaan saa olla itselleen liian ankara. Jos jaksaminen loppuukin kesken, se ei haittaa. Elämän ei pidä olla pelkää suorittamista.
Kela myöntää useimmille opintolainan valtiontakauksen, ja monet saattavatkin pohtia, miksi ei töiden sijaan nostaisi opintolainaa, sillä sehän on ilmaista rahaa. Opintolaina ei kuitenkaan ole ilmaista, se on lainaa, jossa on korko, ja se täytyy kokonaisuudessaan maksaa takaisin. Opintolaina on yleisesti ottaen tarkoitettu korkeamman asteen opiskelijoille, jolloin sitä kannattaakin tarvittaessa nostaa. Lainan saa yleensä maksettua takaisin vasta, kun on päässyt työelämään. Tänä aikana laina kasvaa korkoa, vaikkakin pientä, mutta korkoa silti. Joskus saattaa kuitenkin tulla tilanne, kun vanhemmat eivät pysty tukemaan, oma tili on nollassa ja kaapista makaronit loppu, jolloin opintolaina saattaa olla ainoa vaihtoehto. Opintolainan nostaminen ei kuitenkaan ole maailmanloppu. Nostaessaan lainaa kannattaa kuitenkin miettiä tarkasti sen tarpeellisuutta sekä pohtia tulevaisuutta ja lainan takaisinmaksua.
Saatat nyt ajatella, että yksin asuvan lukiolaisen arki on pelkkää vanhemmilta rahan kerjäämistä ja senttien laskemista. Unelma muuttamisesta voi tuntua vaikeasti toteutettavalta. Saattaa tuntua, että arkea täytyy koko ajan vain suorittaa ja ideat ruoanlaitossakin ovat loppu. Kysyimme kuitenkin rellulaisten kokemuksia yksinasumiseen liittyen.
”Päätös yksin asumisesta oli lähes itsestään selvä, sillä muutin toisesta kaupungista koiran kanssa. Päädyin vuokrayksiöön soluasunnon sijaan, koska se oli parasta koiran ja ajanpuutteen kannalta. Yllätyin siitä, että olen tosiaan koko ajan yksin. Asuin kokoelämäni ihmisten keskellä ja tuntui hassulta olla rauhassa ja yksin. Viihdyn kuitenkin yksin ja tykkään tehdä asioita itse. Raha ei suoranaisesti stressaa minua, mutta sitä täytyy kuitenkin miettiä enemmän kuin vanhempien kanssa asuessa kulujen ollessa erilaiset. ”
20-tason IB-linjalainen
”Päädyin muuttamaan yksin ihan puhtaasti lukion perässä eli Rellun Eurooppa-linjan. Tiesin jo yläasteella, että haluan suuremmalle paikkakunnalle opiskelemaan, ja päädyin sitten Tampereelle. Eniten yksin asumisessa yllätti se, että se ei ollut niin vaikeata. Olin saanut kuulla, että se on rankkaa ja joutuu tekemään tosi paljon kaikkea, eikä sitten jaksa. Joten isoin yllätys oli se, kuinka hyvin yksinasuminen sopi minulle ja vain nautin siitä, että on omat rutiinit ja vapaus. Olen onnekas siinä asiassa, ettei rahatilanne oikeastaan vaikuta minun elämääni ja vanhemmat tukevat ja maksavat vuokraa.”
19-tason eurooppalinjalainen
Yksin asuminen on välillä pennin venyttämistä, raskasta, aikaa vievää, välillä tuntuu kuin kaikki stressi räjäyttäisi viimeisetkin jaksamisen rippeet sekä välillä miettiikin, “Olisiko pitänyt sittenkin jäädä tuttuun turvalliseen ympäristöön ja tyytyä lähilukioon?”. Kirjoittajat voivat kuitenkin kokemuksesta kertoa kaiken kuitenkin järjestyvän. On tärkeää muistaa antaa aikaa itselleen ja muutokseen sopeutumiseen. Uuden arjen ohessa, täytyy kuitenkin muistaa myös nauttia elämästä. Välillä on ihan ok, mennä kavereiden kanssa kahvilaan tai ostaa sitä vähän kalliimpaa leipää.
Monien elämä jatkuu lukion jälkeen esimerkiksi korkeamman asteen opiskeluilla tai välivuodella. Jos lukion jälkeen päätyy muuttamaan koulun -tai muun asian- perässä on jo lukion aikana yksinasuvilla etunaan kokemus. Yksinasuminen kasvattaa ihmistä ja saattaa opettaa asioita, joita ei muuten oppisi. On tärkeää uskaltaa olla erilainen ja tavoitella omia unelmiaan, myös silloin kun se tarkoittaa aikaisin itsenäistymistä. On rohkeaa ja kunnioitettavaa uskaltaa kokeilla siipiään.
Yksin asuminen nuorena ei kuitenkaan ole kaikille se paras vaihtoehto. Osa ei jaksakaan kokonaisuuden tuomaa stressiä ja silloin täytyy ehkä palata kotikonnuille. Jos yksin asuminen ei ole oma juttu se on kuitenkin kokemus, joka rikastuttaa. Täytyy siis muistaa, että niin sanottu maitojuna kulkee, ja jos sen kyytiin hyppää niin on ainakin kokemuksen rikkaampi.
Jos päätät tulla Relluun ja muuttaa omilleen, tai vaikka opiskelisitkin jo Rellussa, muista ettet ole yksin, vaikka asuisitkin yksin. Lukiossamme on muitakin yksin asuvia, ja vertaistukea löytyy varmasti!
Yksin asuvien rellulaisten lempparit omista kokkauksistaan
– maapähkinävoi-tofupaistos
– vegelasagne
– helpot pastat
– lohikeitto
– tomaatti-koskenlaskijakeitto
Teksti: Milja Vertola ja Marianne Luoma
