Lukiessani kirjaa tykkään yhdistää sen tapahtumat oikeaan elämään. Kirjalle tulee nopeasti arvoa omissa silmissäni, kun sen tapahtumat ovat realistisen tuntuisia. Usein tällaisten kirjojen tapahtumat ja teemat ovatkin hyvin rankkoja. Anne-Maija Aallon Korento-kirjasta löysin paljon yhteyksiä historiaan ja myös nykypäivään. Yksinkertaisen mutta toimivan perusjuonen alta löytyikin monia yhdistäviä tekijöitä todellisuuteen.
Korento kertoo koskettavan tarinan kahdesta nuoresta naisesta, Satomista ja Maista, jotka elävät internointikylässä entisen Japanin mailla. Meriveden noustua Unioniksi kutsuttu liitto on vallannut saaren ja asettanut näkymättömät rajat maiden asukkaiden välille. Saaren ihmiset ovat joko koko-, puoli- tai ulkokansalaisia, riippuen missä ja keille he ovat syntyneet. Satomi ja Mai ovat japanilaissyntyisiä ulkokansalaisia, joiden oikeudet ja vapaa elämä on riistetty.
Korennon asettelu ja tapahtumat antavat vahvoja viittauksia länsimaisesta alistamisesta sekä imperialismista. Kirjan aikana pystyin yhdistämään Amerikan alkuperäisasukkaiden sortamisen kirjan tapahtumiin. Teos kuvaa tarkasti internointikylän arkea. Työ on fyysistä ja rankkaa: lapsesta pitäen nuoret käyvät töissä tehtailla tai rantoja siivoamassa, jotta saisivat lipukkeita, joilla ostaa ruokaa. Japanilaiset perinteet ja juhlat ovat tiukasti rajoitettu ja muuteltu Unionin perusteiden mukaiseksi. Tytöt ja naiset ovat steriloitu, jotta ulkokansalaiset eivät pystyisi lisääntymään. Mitään Unioninvastaista puheita tai tekoja ei suvaita. Satomin isä kertoo kirjassa, kuinka ennen internointikyliä ulkokansalaiset lähettiin suoraan työleireille, joissa tehtävät olivat vaarallisia ja jopa kuolemaan johtavia.
Kuten nyky-Amerikassakin, ulkopuoliset unionilaiset tunkeilijat asuvat ikään kuin varastetulla maalla. Unionin säännöt ovat lamauttaneet alkuperäisten, japanilaistaustaisten ulkokansalaisten elämät. Kirjan tapahtumia ei ole vaikea uskoa, sillä tällaista länsimaalaistamista on tapahtunut oikeassakin elämässä jo vuosisatojen ajan.
Korento ottaa kantaa myös ilmastonmuutokseen sekä naisten asemaan. Meriveden nousu on seuraus jäätiköiden sulamisesta ilmaston lämpenemisen vuoksi, ja kirjassakin mainitaan Satomin ja Main joutuvan tekemään töitä porottavan auringon alla. Vesi tuo mukanaan mereneläviä, jotka ovat kuolleet muun muassa muovin syömisen takia. Monissa dystopiatyyppisissä kirjoissa annetaan samankaltaisia viittauksia; maailma on tuhoutunut ilmastonmuutoksen aiheuttamien ilmiöiden takia. Korennossa siitä on tullut kuitenkin arkipäivää, kuin asia, jolle ei voida tehdä enää mitään. Ilmastonmuutoksen liittäminen kirjaan tuo tapahtumiin realistisen kuvan, joka on pelottavaa, mutta myös todellisuutta.
Internointikylissä ei ole nuoria miehiä tai poikia, vaan kaikki miespuoliset henkilöt ovat jo vanhoja tai esimerkiksi rampautuneita. Siitä syystä Satomi ja Mai joutuvat muiden naisten ja tyttöjen tapaan tekemään taloutensa työt. Korennossa ei arkailla naisen aseman kanssa: toisaalta se on hyvä, sillä naisia pidetään työkykyisinä, toisaalta huono, sillä naiset muidenkin asukkaiden tavoin ovat huonossa tilanteessa.
Kirjaan tulee kuitenkin käänne, joka antaa lisää perspektiiviä ulkokansalaisnaisten arvoasemista. Maista tulee nymfi, eräänlainen viihdyke korkea-arvoisen komentajan perheeseen. Nymfit ovat kokokansalaisten jalkavaimoja, joita esitellään julkisuudessa puhtauden perikuvina ja pelastettuina ulkopuolisina. Todellisuudessa Mai, kuten muutkin nymfit, ovat usein huumattuina ja joutuvat toimimaan komentajiensa seksityöläisinä vasten tahtoaan. Valitettavasti tämäkään ei ole täyttä dystopiaa, vaan kuvaa naisten ja tyttöjen asemaa maissa, joissa tasa-arvo on puutteellinen.
Korennossa käsitellään paljon rankkoja ja realistisia aiheita. Kirjan teema on ronskeista tapahtumista huolimatta erinomaisesti toteutettu. Satomi joutuu elämään ikään kuin kahden tulen välissä. Main lähdön jälkeen hän alkaa ajattelemaan arvojaan ja elämää internointikylässä. Hänen omien pohdintojensa lisäksi kylässä alkaa syntymään vastarintaliikettä. Satomi joutuukin välitilaan, jossa hänen pitäisi valita kahdesta pahasta pienempi. Unionin sääntöjen mukaan eläminen ei toisi ylimääräisiä hankaluuksia, mutta toisaalta rajoitettu ja vartioitu elämä ei ole Satomia varten. Vastarintaliikkeen mukana toimiminen olisi kuitenkin iso riski. Unionille illuusio täydellisyydestä on tärkeä, ja Satomin olisi tarkoitus rikkoa se.
Ylipäätään Korento oli kaunis ja arvokas lukukokemus. Kaikesta pahasta huolimatta kahden päähenkilön, Satomin ja Main välinen suhde toi paljon iloa ja positiivista jännitystä kirjaan. Satomin sisäinen kamppailu synnytti omia pohdintoja, mikä omasta mielestäni on oikein ja mikä väärin. Kirjan loppu jätti janoamaan lisää, ja toivonkin, ettei Satomin ja Main tarina lopu vielä tähän.
Teksti: Annika Rauhala 19D
