Suomen jääkiekon miesten pääsarjan eli SM-Liigan kausi 2019–2020 päättyi ikäviin tunnelmiin. Liigan johtoporras päätti kauden vain yhtä kierrosta ennen runkosarjan päättymistä. Kauden huipentuma eli play offit jäivät kokonaan pelaamatta, ja mestaruus jäi jakamatta. Tuolloin koitti seuroille uudelleen rakentamisen aika.
Koko kesän ajan koko jääkiekkokansa vietti koronan ja epävarmuuden varjossa. Voitaisiinko syksyllä edes pelata? Peruttaisiinko myös tuleva kausi? Entä kestävätkö seurojen taloudet, kun yhteistyökumppanit kaikonnevat, ja kansa ei välttämättä enää kävisi hallilla siinä määrin kuin olisi tarpeellista?
Koko suomalaisen kiekkokansan onneksi kausi päästiin aloittamaan, vaikkakin jokaisella kierroksella koko sarjan yllä leijailivat tummat pilvet.
Niin sanotun ”uuden normaalin” mukaan pelit tuli järjestää tiukkojen yleisörajoitusten rajoissa, eikä kellään ollut mitään takuita siitä, että vielä viikon päästä pelit kulkisivat.
Kaikkien jakamista peloista huolimatta Liigaa päästiin pelaamaan jopa hieman yli kahden kuukauden ajan, ja tälle aikavälille saatiin mahtumaan yhteensä 138 onnistunutta jääkiekko-ottelua, eli hieman alle kolmasosa runkosarjasta.
Mikään hyvä ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Sarja jouduttiin pistämään etuajassa jäihin jo joulukuun alussa useiden eri aluehallintovirastojen tiukennettua yleisörajoituksiaan ympäri maata koronatilanteen vaikeutumisen takia. Näin liigaseuroilta riistettiin niiden tärkein tulonlähde eli lipputulot. Sarjan jatkamisesta tulikin seuroille taloudellisesti mahdotonta.
Syyskausi oli liigassa kuitenkin yhtä lailla upea kuin sekava. 138 ottelua (keskimäärin 18 ottelua per joukkue) tuotti kiekkoviihdettä koko kansalle ylen määrin. Uusia tähtiä syttyi ja vanhoja sammui. Toiset pesivät kasvonsa, kun toiset hautautuivat pohjamutiin.
Tässä on siis minun näkökulmani tämän liigasyksyn onnistujista ja epäonnistujista. Ketkä alisuorittivat ja ketkä loistivat? Risut ja ruusut, voisi runollisesti sen ilmaista.
Yleiskatsaus sarjataulukon kautta
Sarjataulukon avulla saamme hyvän yleiskuvan siitä, mihin kausi jäi. Lukko ja Ilves porskuttavat vahvasti tasapisteissä liigan kärjessä, ja HPK kyntää syvällä sarjataulukon pohjalla. Kaikki muut putoavat siihen väliin.
Vaikka vielä marraskuun alussa joukkueilla oli erilaisten koronakaranteenien sekä altistumisten myötä hyvin erilaisia ottelumääriä, on liiga sittemmin tasoittunut huomattavasti.
Kun käymme katsomaan sarjataulukkoa tarkemmin, pistävät muutamat asiat vahvasti silmään.
Viime vuosikymmenen kestomenestyjät Kärpät ja Tappara nilkuttavat huomattavasti liigan kärkijoukkueita jäljessä (Kärpät sijalla 8, Tappara sijalla 9), eivätkä peliesitykset tästä millään tavalla poikkea. Varsinkin Tapparan peli on ollut vahvasti jäässä, sillä joukkue ei ole onnistunut ottamaan kuin kaksi suoraa voittoa sitten lokakuun lopun.
Lisäksi melko yllättäen joidenkin jopa sarjajumboksi rummuttama Pelicans on heikohkon startin jälkeen kivunnut kovalla työnteolla jo runkosarjan sijalle kolme ja on voittanut viimeisistä 15 ottelusta miltei 11. Se on peräti kahdesti venynyt viiden ottelun voittoputkiin.
Piristysruiskeina tälle syksylle ovat toimineet myös KalPa ja paljon kohuttu Raimo Helmisen valmentama TPS (KalPa sijalla 7, ja TPS sijalla 5), jotka heikohkoista odotuksista huolimatta ovat näyttäneet loistavia otteita läpi syksyn ja onnistuneesti haastaneet jopa Liigan kärkijoukkueet.
Positiivisena elementtinä tähän syksyyn mainittakoon myös kovilla nimillä, kuten Janne Keränen, Michael Keränen ja Mika Partanen, kesken kauden vahvistunut Vaasan Sport (sijalla 11), joka vaikeasta alkukaudesta huolimatta on piristänyt otteitaan huomattavasti läpi synkäksi odotetun marraskuun.
Lainapelaajat tuoneet piristystä alkukauteen
Kuluvalla kaudella liigassa on nähty sekä kiinnostavia NHL-lainapelaajia että nimekkäitä paluumuuttajia. Tämä on tuonut loistavan mausteen jo valmiiksi asetelmiltaan hienoon liigakauteen, kun seurat ovat hankkineet toistaiseksi voimassa olevilla lainasopimuksilla kovia pelimiehiä Pohjois-Amerikasta, jossa sarjat ovat olleet koko syksyn tauolla huonon koronatilanteen vuoksi.
Nimekkäimmät lainamiehet löytyvät eittämättä Ilveksestä, HIFK:sta, sekä Lukosta, vaikka lähes kaikki liigaseurat ovat riveihinsä lainapelaajia hankkineet. Yhtenä suurena poikkeuksena on kuitenkin Tappara, joka ei useiden faniensa toiveista huolimatta ole rivejään NHL-lainamiehillä vahvistanut.
Näistä lainamiehistä esiin on kirkkaimpina kultakimpaleina nostettava ehdottomasti koko sarjan piste- ja maalipörssiä johtava Arttu Ruotsalainen (Ilves), koko sarjan maalivahtitilastoja johtava Lukas Dostal (Ilves), koko sarjan puolustajien pistepörssiä johtava Juuso Välimäki (Ilves), 12 maalia 18 otteluun tehnyt Aleksi Saarela (Lukko) sekä lähes 60 NHL-ottelua pelannut Emil Bemström (HIFK).
Nämä NHL-lainamiehet ovat olleet helppo tapa vahvistaa joukkuetta ja monille pienemmille ja taloudellisesti vaikeuksissa oleville seuroille mahdollisesti ainoa tapa yrittää nostaa joukkueen mahdollisuuksia menestyä.
Esimerkiksi seurat, kuten Jukurit ja Ässät, ovat saaneet nauttia niinkin laadukkaista pelimiehistä kuin Vitali Abramov (Jukurit), Jesperi Kotkaniemi (Ässät), Nick Merkley (Ässät) sekä Henrik Borgström (Ässät), joista eivät normaaleissa olosuhteissa olisi voineet joukkueiden seurajohdot saati fanit edes unelmoida.
Nämä pelaajat ja heidän esimerkkinsä ovat toimineet joukkueillensa mittaamattoman arvokkaina esimerkkeinä ja tuoneet paikkakunnille niiden tarvitsemaa voittamisen kulttuuria.
Kello kuitenkin tikittää Pohjois-Amerikan suhteen. Aika käy vähiin. Näillä näkymin NHL–kauden tulisi alkaa tammikuussa ja harjoitusleirien jo joulukuussa. Ottaen huomioon vallitsevan koronatilanteen vuoksi vaadittavat karanteenit on kaikkien harjoitusleireille lähtevien pelaajien lähdettävä pian.
Aiemmin mainituista pelaajista mm. Lukas Dostal, Arttu Ruotsalainen, Juuso Välimäki, Jesperi Kotkaniemi ja Emil Bemström ovat jo suunnanneet kohti Pohjois-Amerikkaa, eivätkä pelaajat, kuten Aleksi Saarela todennäköisesti enää pitkään Suomessa pysy.
Se, kuinka moni tällä hetkellä liigassa pelaavista NHL-lainamiehistä on mahdollisesti palaamassa harjoitusleireiltä takaisin Suomeen, ei ole tällä hetkellä tiedossa, ja siihen vaikuttavaa muun muassa tulevan AHL-kauden mahdollinen peruuntuminen.
Tanssii pistepörssin tähtien kanssa
Kääntämällä katseet kohti syyskauden pistepörssiä saamme loistavan kuvan siitä, keitä tämän syyskauden supertähdet ovat.
Ensimmäinen ja kaikista selkein nosto tältä listalta on totta kai Ilveksen Arttu Ruotsalainen, joka 27 tehopisteellään istuu selkeästi liigan pistepörssin ykkössijalla. 23-vuotias Buffalo Sabresin sopimuspelaaja johtaa lisäksi koko liigan maalipörssiä 16 täysosumallaan.
Seuraavaksi on sanottava muutama kaunis sana pistepörssin toista sijaa hallussaan pitävästä Pelicansin Ryan Laschistä, joka uskomattomalla syöttötahdillaan johtaa koko sarjan syöttöpörssiä 19 syöttöpisteellään.
Hän on ollut kantava voima Pelicansin alkukauden menestyksessä ja avain Pelicansin loistavan ylivoimapelin takana. Tämä oli toki odotettavissa mieheltä, joka on voittanut SHL:n pistepörssin peräti kahdesti, ja on ehdottomasti yksi Euroopan kovatasoisimmista pelimiehistä. Hän on lisäksi voittanut koko SM-Liigan pistepörssin kaudella 2011–2012, nimenomaan Pelicansin riveissä.
Vähintään maininnan ansaitsee myös Ilveksen kapteeni Eemeli Suomi, joka tahmeasta alkukaudesta huolimatta on noussut kovan työnteon kautta jo pistepörssin sijalle kolme. Viime kauden pistepörssin kakkonen onkin selvästi jatkamassa siitä, mihin loistava viimekausi jäi.
Tahdon lisäksi antaa erityismaininnat kahdelle ehdotonta läpimurtokauttaan pelaaville pelimiehille. HIFK:n Anton Lundell sekä Lukon Eetu Koivistoinen ovat tällä kaudella nousseet Liigan ehdottomiksi tähtipelaajiksi.
Kun katsomme Liigan syyskauden pistepörssiä laajemmin, huomaamme välittömästi Lukon ja Ilveksen runkosarjamenestyksen näyttäytyvän myös vahvasti sen kärjessä. Lukkoa pistepörssin top-20-listauksessa edustaa neljä pelaajaa, kuten myös Ilvestä. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes puolet liigan pistepörssin kärkisijoja pitävistä pelaajista pelaavat joko Lukon tai Ilveksen paidassa.
Hieman yllättäen yksikään pistepörssin top-20 listaukseen mahtuneista pelaajista ei edusta Kärppiä saatikka Tapparaa, mikä kertoo joukkueiden sisäisestä huolestuttavasta alisuorittamisesta. Esimerkiksi viime vuosikymmenellä kaudesta toiseen loistanut Tapparan Kristian Kuusela, joka viime kaudella iski 55 otteluun 53 tehopistettä, makaa vasta pistepörssin sijalla 65, ja painoi kauden 13 ensimmäistä ottelua ilman maaleja.
Top 10 -listaus: Liiga-syksyn suurimmat onnistujat
Seuraavassa osiossa listaan minun mielestäni liigasyksyn top-10 suurinta onnistujaa. Muistakaa, että mielipiteet ovat omia ja vääriä vastauksia ei ole.
Numero 10: Peter Tiivola – Porin Ässät
Tämän liigasyksyn onnistuja numero 10 on minun papereissani Porin Ässien #74 Peter Tiivola.
Porin Ässien 27–vuotias keskushyökkääjä on takonut tänä syksynä patapaidassa 12 otteluun tehot 3+12=15 ja ollut Ässien vaikeana alkukautena yksi kantavia voimia.
Tämä on ollut Tiivolalle hänen ehdoton läpimurtokautensa liigassa, eivätkä hänen vakuuttavat otteet jääneet myöskään Leijonien valmennukselta huomiotta.
Tiivola debytoikin maajoukkueessa marraskuisessa Karjala-turnauksessa. Hänen matkassaan oli kuitenkin epäonnea, sillä hän kärsi loukkaantumisen samaisessa turnauksessa, ja on ollut Ässien viimeiset 9 liiga-ottelua sivussa.
Numero 9: Roby Järventie – Tampereen Ilves
Tämän liigasyksyn onnistuja numero 9 on minun papereissani Tampereen Ilveksen #21 Roby Järventie.
Tampereen Ilveksen oma kasvatti, vasta 18 vuotias laitahyökkääjä on takonut ikäiselleen erinomaiseen tahtiin 19 otteluun tehot 7+7=14, ja ottanut selkeän johtoaseman tulokkaiden pistepörssissä.
Hän on nuoresta iästään huolimatta noussut jo rooliin, jossa hän kykenee ratkomaan pelejä, ja pelaa sydämestä logolle. Hän on entisen Ilves-kapteeni Martti Järventien poika.
Hänen kehityksensä on ollut huikeaa. Viime kaudella vain viisi ottelua liigaa pelannut nuorukainen onkin muodostanut viime kaudella tulokkaiden pistepörssin 30 tehopisteellään voittaneen Matias Maccellin kanssa loistavan tehoduon Ilveksen kolmosketjuun.
Järventie varattiin vuoden 2020 NHL-varaustilaisuudessa toisella kierroksella numerolla #33 Ottawa Senatorssiin, ja hänet valittiin Suomen vuoden 2021 nuorten MM-kisa joukkueeseen, jossa hänen odotetaan olevan avainpelaajia.
Numero 8: Eetu Koivistoinen – Rauman Lukko
Tämän liigasyksyn onnistuja numero 8 on minun papereissani Rauman Lukon #31 Eetu Koivistoinen.
Rauman Lukon 25-vuotias keskushyökkääjä pelaa tällä hetkellä uransa parasta kiekkoa. Hän on takonut 18 ottelussa tehot 10+9=19, joka asettaa hänet nöyrästi pistepörssin sijalle 5.
Hän on ehdottomasti yksi Lukon tulikuuman syksyn avainpelaajia ja on kovaa vauhtia kipuamassa kohti liigapelaajien eliittiä ja jo marraskuisessa Karjala-turnauksessa pääsi pukemaan leijonapaidan ylleen.
Vaikka Lukossa Koivistoinen oli aiemmilla kausillaan väläytellyt olevansa valmis läpimurtoon, puuttui hänen paketistaan silti jotakin. Mutta viimein läpimurto on tapahtunut, enkä yllättyisi pätkän vertaa, mikäli Koivistoinen taistelisi keväällä jopa pistepörssin voitosta.
Numero 7: Juuso Välimäki – Tampereen Ilves
Tämän liigasyksyn onnistuja numero 8 on minun papereissani Tampereen Ilveksen #40 Juuso Välimäki.
Tampereen Ilvekseen alkukaudeksi Niko Peltolan loukkaantumisen johdosta hankittu 22-vuotias puolustaja on suorastaan loistanut liigassa tänä syksynä taottuaan 19 otteluun tehot 2+17=19, joilla hän johtaa puolustajien pistepörssiä.
Vaikka hän on Tampereen Ilveksen omia kasvatteja, lähti hän jo juniorina pelaamaan Pohjois-Amerikkaan WHL:ään, josta hänet varattiin vuoden 2017 NHL-varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella numerolla #16 Calgary Flamesiin, jonka paidassa hän debytoi taalajäillä vuotta myöhemmin.
Vaikka Välimäki poistui joulukuun alussa takaisin Flamesin vahvuuteen, ehti hän dominoida liigajäitä vahvalla luistelullaan ja kokonaisvaltaisella pelillään ja osoittaa olevansa valmis Calgary Flamesin kokoonpanoon tulevalla NHL-kaudella.
Numero 6: Turun palloseura ja Raimo Helminen
Tämän liigasyksyn onnistuja numero 6 on minun papereissani Raimo Helmisen luotsaama Turun Palloseura.
Kausi 2019–2020 oli katastrofaalinen Turun Palloseuralle. Käytännössä kaikki, mikä saattoi mennä pieleen, myös meni pieleen, ja joukkue oli lopulta runkosarjan sijalla 11. Oli sanomattakin selvää, että tähän kauteen lähdettäisiin kovin odotuksin.
Mies, jonka tulisi näihin odotuksiin vastata, olikin maajoukkue- ja Ilves-legenda Raimo Helminen, jonka maine valmentajana ei ollut läheskään niin ruusuinen kuin pelaajana. Lisäksi hänen vain yksivuotinen sopimuksensa päävalmentajana antoi ymmärtää, että TPS:n johtoporras aikoisi todella ottaa välivuoden.
Lisäksi seuran tunnetusti sekava johtoporras, pelaajien kuten Jonne Virtasen huono kohtelu, sekä seuran ympärille kerääntynyt negatiivinen häviämisen ilmapiiri laski seuran viehättävyyttä niin alas, että tuntui siltä kuin kotimaiset pelaajat välttelisivät sitä.
Joukkue rakennettiinkin pitkälti ulkomaalaisvahvistuksilla, joiden sopeutumisesta kotimaiseen liigan ei ole koskaan minkäänlaisia takuita. Joukkueeseen hankittiin mm. ECHL:än maalikuningas Josh Kestner, MHL:ässä kovia tehoja iskenyt Timur Ibragimov, NCAA:ssa pelannut Ruslan Ishakov sekä KHL-maalivahti Andrei Kareyev.
Vaikka paperilla joukkueen hankinnat näyttivät kovatasoisilta, uskottiin TPS:n ottavan pitkälti valtavan riskin, ja itse uskoin, että TPS:n uhkapelaaminen tulee maksamaan heille kovan hinnan.
Pitkälti koko suomalainen kiekkokansa saikin yllättyä syksyn mittaan TPS:n vakuuttavista otteista. Aikaiselle joulutauolle tultaessa TPS istui sarjataulukossa sijalla 5 ja kulki peräti 9 ottelun pisteputkessa. Itse asiassa TPS on jäänyt sen 18 ottelussa vain 4 kertaa ilman pisteitä, mikä on vähemmän kuin sarjajohtaja Lukko, joka on jäänyt pisteittä viidesti.
Myös TPS:n ulkomaalaisvahvistukset ovat näyttäneet onnistuneen. Josh Kestner kantaa turkulaisten kultaista kypärää tehoilla 10+8=18 ja on koko sarjan pistepörssissä sijalla 9 sekä maalipörssissä sijalla 5. Lisäksi lainasopimuksella Turkuun palannut maalivahti Ukko-Pekka Luukkonen on loistanut turkulaisten tolppien välissä.
Kiinnostavana lisänä tahdon mainita TPS:n pelaajan Markus Nurmen liigaennätyksen. Nurmi rikkoi lauantaina 28.11 TPS:n kotiottelussa yli 40 vuotta vanhan ennätyksen, kun hän sivalsi kiekon patapaitojen verkkoon. Maali tuli ensimmäisessä erässä ajassa 0.04, joka oli liigahistorian nopein maali.
Numero 5: Anton Lundell – Helsingin IFK
Tämän liigasyksyn onnistuja numero 5 on minun papereissani Helsingin IFK:n #15 Anton Lundell.
Suomikiekon tulevaisuuden NHL-lupauksena pidetty HIFK:n 19-vuotias keskushyökkääjä on tehnyt tällä kaudella Liigassa tuhoisaa jälkeä takomalla 17 otteluun tehot 12+8=20, joilla hän kantaa HIFK:n kultakypärää, sekä lepää runkosarjan pistepörssin sijalla 4.
Toisen polven kiekkoilija ja HIFK:n oma kasvatti Lundell pelaa toista kauttaan liigassa ja on todella osoittanut olevansa suuri palanen suomikiekon tulevaisuutta.
Hänen kautensa tähänastinen huippu tapahtui lokakuun lopussa, kun hän viimeisteli osana HIFK:n 2–5 vierasvoittoa neljä täysosumaa SaiPan verkkoon. Vai tapahtuiko se sittenkin marraskuun lopussa, kun hän viimeisteli vajaamiehisen HIFK:n tuuravana kapteenina kotiyleisön edessä tehot 2+4, osana HIFK:n 11–1 murskajaisia Mikkelin Jukureista? En osaa sanoa. Sen tason taikurista on kyse.
Mikä hänen kohdallansa selvää on se, että hänen uransa ei ole vielä lähelläkään sen huippua. Hänet varattiin viimeisimmässä NHL-varaustilaisuudessa ensimmäisellä kierroksella numerolla #12 Florida Pantterisiin. Tämän ohella hänestä leivotaan nuorten maajoukkueen kapteeni ja ykköstykki tuleviin vuoden 2021 nuorten MM-kisoihin.
Numero 4: Jouko Myrrän Tampereen Ilves
Tämän liigasyksyn onnistuja numero 4 on minun papereissani Jouko Myrrän luotsaama Tampereen Ilves.
Tampereen Ilveksen viime kausi päättyi koko organisaation ja fanien kannalta äärimmäisen ikävällä tavalla, kun yhtä kierrosta ennen runkosarjan päättymistä play offit peruttiin ja mestaruus jätettiin jakamatta.
Tampereen Ilves, joka käytännössä koko 2000 luvun oli kärsinyt huonosta urheilu- ja talousjohtamisesta sekä huonosta urheilullisesta menestyksestä jääkiekon saralla, oli vihdoinkin noussut ensimmäistä kertaa 2010-luvulla kiinni suoraan pudotuspelipaikkaan, ja luettiin jopa mestaruussuosikiksi. Tämä kaikki siis ennen kauden päättymistä. Olikin siis äärimmäisen tärkeää, että Ilves jatkaisi siitä, mihin viime kaudella jäi, ja pystyisi siitä vielä jopa parantamaan.
Ilves onnistuikin pitämään viime kauden rungon pitkälti täydellisesti kasassa. Lisäksi yhtenä joidenkin kritisoimana päätöksenä Ilveksen urheilujohto päätti solmia useita toistaiseksi voimassa olevaa lainasopimusta useiden se viime kauden tähtipelaajien, kuten Arttu Ruotsalaisen, Lukas Dostalin, sekä Matias Maccellin kanssa. Lisäksi joukkuetta vahvistettiin ulkopuolelta mm. nuorilla ja lahjakkailla Joni Ikosella sekä Santeri Airolalla.
Ennen liigakauden alkua Ilves kärsi kuitenkin useista kovista menetyksistä sairastuvalle, kuten edellisen kauden ehdottoman ykköspakin Niko Peltolan, joka loukkaantui harjoitusottelussa HIFK:ta vastaan.
Kesän aikana Ilvekseen oli myös hankittu uusi apuvalmentaja Tapparasta, Marko Ojanen. Ilveksen valmennus pitkälti Ojasen käsialalla muokkasi/uudisti edellisen kauden pelitapaa, jota Ilveksen päävalmentaja Jouko Myrrä kommentoi Aamulehdelle elokuussa ennen harjoituskauden alkua sanoen: ”Tämä bändi ei soita hitaita.”
Näin jälkiviisaana voin sanoa, että ei soitettu ei. Tampereen Ilves aloitti kautensa vahvasti voittaen 7 ensimmäisestä 10 ottelustaan, jonka jälkeen Ilves-miehistö venyi jo jopa 7 ottelun voittoputkeen. Ei olekaan yllätys, että halki suurimman osan liigan syyskaudesta Tampereen Ilves johti koko sarjaa. Vaikka Lukko nousikin viimeisellä kierroksella tasapisteisiin ja maalierolla sarjajohtajaksi, se ei muuta sitä faktaa, että Ilveksen syyskausi oli upea.
Vaikka herrat Arttu Ruotsalainen ja Eemeli Suomi dominoivatkin niin Ilveksen sisäistä kuin myös koko liigan pistepörssiä, niin kun katselemme Ilveksen sisäistä pistepörssiä tarkemmin, huomaamme, että Ilveksen menestyksen takana on paljon muutakin kuin muutamat nimekkäät tähtipelaajat. Ilveksestä löytyykin tasaista huipputason suorittamista halki rosterin, ja ratkaisijoita löytyy niin ykkös-, kuin nelosketjusta.
Ilveksen menestys ei perustu muutamiin huipputason NHL-lainoihin vaan kurinalaiseen ja kliiniseen suorittamiseen halki linjojen, loistavan valmennuksen alla, loistavassa organisaatiossa, loistavaan pelitapaan nojaten.
Numero 3: Tommi Niemelä ja Lahden Pelicans
Tämän liigasyksyn onnistuja numero 3 on minun papereissani Tommi Niemelän Luotsaama Lahden Pelicans.
Kaudella 2018–2019 Ville Niemisen luotsaama Lahden Pelicans järisytti koko suomalaista jääkiekko kansaa, kun se tykitti itsensä runkosarjan sijalle numero 3.
Sitten kaudella 2019–2020 Pelicans romahti, antoi Ville Niemiselle kenkää ja luhistui lähestulkoon sarjajumboksi pistäen siirtorajalla kaiken kaupaksi mitä lähti ja jääden kauden päätteeksi sijalle 14.
Seurannut koronakesä oli lahtelaisille vaikea. Organisaatiossa pidettiin perinpohjaiset YT-neuvottelut, ja suuria määriä työntekijöitä sekä pelaajia lomautettiin.
Samalla joukkueeseen tuotiin ulkopuolelta kovia vahvistuksia, kuten maalivahti Patrik Bartosak, Iikka Kangasniemi sekä ottelukohtaisella sopimuksella Ryan Lasch, jotka eivät varmasti nauttineet mitään pienitasoista palkkaa. Itse monen muun tapaan arvelin, että tämä lomautusten ja kovapalkkaisten hankintojen sekoitus tuhoaisi jo valmiiksi huonon pukukoppi-ilmapiirin ja saisi varsinkin lomautetut pelaajat tuntemaan katkeruutta koko Pelicans-organisaatiota kohtaan.
Tähän kun lisättäisiin vielä täysin uusi, ensimmäistä päävalmentajakauttaan liigassa viettävä päävalmentaja Tommi Niemelä, uskoin sopan olevan täysin valmis.
Vaikka lahtelaisten materiaali olikin kohtalaisen hyvällä tasolla, luulin kaikkien edellä mainittujen tekijöiden johtavan Pelicansin täydelliseen imploosioon runkosarjassa. Tommi Niemelän potkuihin, ja jo olemassa olevien talousongelmien pahennuttua koronan myötä jopa mahdollisesti koko Pelicans-organisaation konkurssiin ja sarjapaikan menettämiseen.
Näin minä jonnekin ennen kauden alkua kirjoitin, en vain muista minne. Ja kun katsomme, kuinka Pelicansin kausi on alkanut, en haluaisikaan enää muistaa.
Pelicans on hieman tahmeasta kauden aloituksesta huolimatta pelannut loistavan syyskauden, ja Antero Mertarannalla on ollut huutamisen aihetta C Moren studiossa yllin kyllin. Viimeisissä 15 ottelussaan Pelicans on jäänyt vain kolmesti ilman pisteitä ja ottanut peräti 9 suoraa kolmen pisteen voittoa.
Pelicans onkin varsinkin loppusyksystä kunnostunut loistavana erikoistilannejoukkueena. Varsinkin lahtelaisten ylivoima on ollut murhaavan hyvää, peräti yli 27 %. Vain Tampereen Ilveksen ylivoima on ollut marginaalisesti tehokkaampaa (YV-prosentti 28.5 ). Pelicansin ylivoiman kantavia voimia ovatkin olleet jo useasti edellä mainittu Ryan Lasch ja Pelicansin eniten laukonut pelaaja Oskari Laaksonen.
Ken tietää, kuinka pitkälle pelikaani lopulta lentää, mutta jos jokin on varmaa niin se, että MTV antaa Antero Mertarannan selostaa pussinokkien otteluita, vaikka niin kauan, että jokainen maksava asiakas siirtyy katsomaan Telia-TV:tä.
Numero 2: Pekka Virran Rauman Lukko
Tämän liigasyksyn onnistuja numero 2 on minun papereissani Pekka Virran Dream Team eli Rauman Lukko.
Rauman Lukon viimeisimmästä pääsarjatason mestaruudesta onkin aikaa. Sen raumalaiset voittivat nimittäin vuonna 1963, 57 vuotta sitten. Tuota lukua kun miettii, niin Ilveksen mestaruusvuosista saa sittenkin vielä hieman lämpöä irti.
Raumalla siis menestystä on janottu jo pitkään, ja kun kauden 2019–2020 päätteeksi Lukko sijoittui runkosarjassa sijalle 2, pidettiin sitä runkosarjan voittajan Kärppien kovimpana haastajana mestaruudesta. Itsekin voin sanoa uskoneeni Lukolla olevan mahdollisuudet mennä päätyyn asti tuona kautena. Kausi 2019–2020 päättyi kuitenkin miten päättyi, ja mestaruutta ei jaettu.
Lukko kärsi kauden jälkeen valtavia menetyksiä menettäen muun muassa ruotsalaiset Westerholmin veljekset, mutta varmasti kovimpana menetyksenä raumalaiset kärsivät, kun pistepörssin voittanut kanadalaissentteri Justin Danfort lähti KHL:n HC Vitjaziin.
Koronakesä ja uudelleenrakennuksen aika seurasi myös Lukolle. Lukon urheilutoimenjohtaja Kalle Sahlstedt vetikin ostohousut jalkaan, ja kesän aikana Lukon riveihin tuotiin liigan sisältä mm. Anrei Hakulinen KooKoosta sekä Pohjois-Amerikasta Julius Mattila, vuoden 2016 nuorten MM-kisajoukkueessa ihastuttanut Vili Saarijärvi ja yli 700 NHL-ottelua pelanneen Donald Audetten poika Daniel Audette. Viimeisillä metreillä Lukon vahvuuteen liittyi myös NHL-lainasopimuksella Lukko-Legenda Pasi Saarelan poika Aleksi Saarela.
Kauteen lähdettäessä Lukko näytti vahvalta, luisteluvoimaiselta ja virheettömältä paketilta. Hyökkäys oli tulinen, puolustus oli rautaa ja maalivahtiosasto oli kultaa. Ja kaikki tämä kokeneen päävalmentaja Pekka Virran valvovan katseen alla.
Kausi ei olisi voinut lähteä Lukon kannalta käyntiin juuri paremmin, kun kotiavauksessa se kaatoi Tapparan lukemin 7–2. Seuraavista 15 ottelustaan Lukko hävisi vain 4 ja venyi parhaimmillaan jopa 6 ottelun voittoputkeen. Lukko on tällä kaudella hävinnyt vain yhden kotiottelun, ja sitä edeltävän hävityn kotiottelun löytämiseksi on mentävä niinkin kauas kuin tapaninpäivään 2019. Tämä kausi onkin siis selkeää jatkumoa loistavalle viime kaudelle, ja Lukko aikoo selvästi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäi.
Lukko on tällä kaudella eniten maaleja tehnyt ja vähiten maaleja päästänyt joukkue. Sen ylivoima on keskivertoa huomattavasti parempaa ja alivoima liigan ylivoimaisesti parasta. Itse asiassa Lukon alivoima on suorastaan noiduttua, sillä kun Lukko on joutunut pelaamaan lähes kaksi tuntia alivoimaa 19 ottelussa, on Lukko-maalivahdin selän taakse tehty ainoastaan kolme maalia, tehden Lukon ylivoimasta yli 95-prosenttista.
Lukko porskuttaa vahvasti sarjakärjessä ja tässä listauksessa sijalla 2.
Numero 1: Arttu Ruotsalainen – Tampereen Ilves
Tämän liigasyksyn onnistuja numero 1 on minun papereissani Tampereen Ilveksen ja koko SM-liigan paras pistemies ja maalintekijä. Inspiroiva ja ihailtu sekä ansaitusti liigan marraskuun pelaaja, #22 Arttu Jalmari Ruotsalainen.
Kun Arttu Ruotsalainen teki lainasopimuksen täksi kaudeksi Ilvekseen, tunnettiin hänet jo yhtenä koko sarjan parhaista keskushyökkääjistä. Häneltä odotettiin maaleja ja häneltä odotettiin pisteitä.
Mutta mitä kukaan ei osannut olettaa, oli minkälaisen syksyn tämä supertähti todella pistäisi tulemaan.
Vaikka kauden kaksi ensimmäistä ottelua olivat maalittomia, antoi Arttu tällöin vastustajille vain pienoisen hetken armonaikaa. Sillä kun ketsuppipullo aukesi, se suorastaan räjähti.
Ruotsalainen tykitti kauden ensimmäisissä 17 ottelussa 16 täysosumaa. Samanlaiseen maalintekotahtiin ei ole kyennyt kukaan muu 2000-luvulla. Viimeksi ensimmäiseen 17 otteluun on onnistunut 16 maalia tykittämään HIFK:n Jan Caloun syksyllä 1999, ja kovempaa maalintekotahtia täytyisi etsiä jo 1980-luvulta. Lähimmäksi Ruotsalaisen maalintekotahtia on 2000-luvulla yltänyt viimeksi Ässien Pasi Tuominen, kaudella 2004–2005.
Itse on sanottava, että en kykene muistamaan lyhyen elämäni ajalta toista samanlaista pelaajaa – pienikokoista mutta jykevää sentteriä, joka repisi aloituksia kuin huvikseen, luistelisi vastustajat kumoon ja lämäisi leftin puolelta B-pisteen yläkaarelta ylivoimalla mustaa häkkiin kuin viimeistä päivää. Ketä muuta tällaisesta pelimiehestä voisi kiittää kuin Luojaa?
Mutta ne eivät ole ainoastaan Ruotsalaisen peliesitykset, jotka tekevät hänestä niinkin ihailtavan pelaajan, sillä hänen tarinansa on äärimmäisen inspiroiva.
Ruotsalainen oli alun perin Oulun Kärppien kasvatti, joka aikoinaan pelasi C-junioreissa muuan Sebastian Ahon kanssa. Kärpistä 17-vuotias Arttu suuntasi Porin Ässiin, jossa ura jääkiekkoilijana sakkasi. On sanottu, että Porin Ässien päävalmentaja Jyrki Aho ei pitänyt Ruotsalaisesta, ja pistikin tämän ”koirankoppiin”. Ruotsalainen menetti tuolloin uskon itseensä. Hän pitkälti lopetti treenaamisen, ja fyysinen kunto romahti. Hän harkitsi jääkiekon lopettamista kokonaan.
Tuolloin Ilveksen sen aikainen päävalmentaja Karri Kivi tarjosi 19-vuotiaalle Ruotsalaiselle viimeisen mahdollisuuden. Ilvekseen tuleminen meinasi sitä, että tulosta olisi tultava nyt tai ei koskaan. Lisäksi elämäntavat tulisi laittaa uuteen uskoon. Ensimmäinen vuosi Ilveksessä oli kehityksen aikaa, ja vaikka kausi 2017–2018 ei vielä läpimurtoa Ilveksessä tuonut, oli todellinen ”jytky” vasta nurkan takana.
Kaudella 2018–2019 Ruotsalainen teki viimein läpimurtonsa. Hän iski 59 ottelussa tehot 21+21=42, oli Ilveksen paras pistemies ja maalintekijä sekä nousi Ilveksen ykkösketjuun, jossa kemiat Eemeli Suomen kanssa loksahtivat kohdilleen.
Tällöin Ruotsalainen allekirjoitti myös kolmevuotisen tulokassopimuksen NHL-seura Buffalo Sabresin kanssa, joka kuitenkin sisälsi pykälän, jonka mukaan Ruotsalainen pelaisi vielä seuraavan kauden Ilveksessä.
Tämä tuo meidät nykypäivään ja aikaistettuun joulutaukoon. Toistaiseksi voimassaolevalla lainasopimuksella Ilveksessä kiekkoillut ”Are” on ilmaissut kovat halunsa pelata NHL:ssä jo ensi kaudella. Hän kertoi viime marraskuussa MTV:lle ”Taistelevansa pelipaikasta vaikka pakkina” ja haluavansa ”todistaa että koko ei ole este NHL:ssä pelaamiselle”. Arttu Ruotsalainen poistui Buffalon harjoitusleirille joulukuun puolessa välissä.
Top 5 -listaus: Liiga-syksyn suurimmat epäonnistujat
Seuraavassa osiossa listaan minun mielestäni liigasyksyn top-5 suurinta epä-onnistujaa. Pelaajia tai joukkueita, jotka kovista odotuksista huolimatta ovat suoriutuneet huonosti, surkeasti tai olleet vain muuten erittäin aliampuvia. Muistakaa, että mielipiteet ovat omia, ja vääriä vastauksia ei ole.
Numero 5: Jyväskylän JYP – Koko Keski-Suomen ylpeys
Tämän liigasyksyn epä-onnistuja numero 5 on minun papereissani JYP Jyväskylästä.
Vaikka JYP ei kuluvaan kauteen kovin suurin odotuksin lähtenytkään, on se silti onnistunut alittamaan odotukseni jokaisella mahdollisella rintamalla.
JYP riehui koronakesän pelaajamarkkinoilla näyttävästi sainaamalla mm. nuorten maajoukkueessa loistaneen Patrik Puistolan, Severi Lahtisen sekä kovan kohun ja skandaalien varjostamana vain 16 vuotiaan huippulupaus Brad Lambertin. Lisäksi joukkueeseen liittyi ennen kauden alkua vielä NHL-Lainapestillä kaksikertaa Urpo Ylösen palkinnon voittanut maalivahti Veini Vehviläinen.
Paperilla hyviltä vaikuttavista hankinnoista huolimatta JYP on kärsinyt koko kauden niin urheilullisesti kuin taloudellisestikin. Tauolle tultaessa JYP istui sarjataulukon sijalla 14 ja rämpi kuuden ottelun tappioputkessa.
Vaikka tulos kaukalossa on ollut häpeällisen surkeaa, on taloudellinen puoli vielä tätäkin kamalamman näköinen. JYPin talousongelmat ottivat huolestuttavan käänteen jo kesällä, kun verokarhu kuritti jyväskyläläisten kukkaroa yli puolen miljoonan euron veromätkyillä. Tämä yhdistettynä huonoihin yleisömääriin yhdistettynä on ajanut JYPin niin pahoihin ongelmiin, että joukkueen apu- sekä päävalmentaja jouduttiin lomauttamaan jo lokakuun lopussa.
JYPillä on pitkä ja kivinen tie nousta tuosta tilasta taistelemaan vielä play off -paikasta, ja uskon, että kyseisessä taloudellisessa tilanteessa se on lähes mahdotonta. Tässä tilanteessa konkurssin välttäminen on tärkeämpää kuin menestys.
Numero 4: Mikko Manner ja Oulun Kärpät
Tämän liigasyksyn epäonnistuja numero 4 on minun papereissani Mikko Mannerin luotsaama Oulun kärpät. Viimeisen kahden vuosikymmenen taattu kestomenestyjä Oulun Kärpät on aloittanut kautensa poikkeuksellisen huonosti ja alisuorittanut potentiaaliinsa nähden jokaisella osa-alueella.
Viimeisen 20 vuoden aikana seitsemän Suomen mestaruutta voittanut oululaisseura näytti koko kesän rakentavan jälleen kovaa joukkuetta tulevalle kaudelle. Vaikka kovia menetyksiä oli kärsitty mm. Juho Lammikon, Julius Junttilan, ja Jakub Krejcikin muodossa, olivat hankinnatkin kovia.
Kärppien vahvuuteen liittyivät muun muassa HPK:ssa kovat tehot takonut Cody Kunyk, Kookoon paidassa hirmutehot iskenyt Libor Sulak sekä Pelicansissa pelaillut Aleksi Mustonen. Lisäksi Edmonton Oilersin kanssa kohutun sopimuksen tehnyt Jesse Puljujärvi jatkoi lainalla Kärpissä. Merkittävää on myös se, että pitkäaikainen kärppäkapteeni Lasse Kukkosen eläköityä kärppäikoni Mika Pyörälä nousi joukkueen kapteeniksi. Oulussa odotettiin siis jälleen menestystä, mutta muuta oli tulossa.
Vaikka kausi käynnistyikin hyvin, määrättiin joukkue karanteeniin jo lokakuussa useiden koronatartuntojen johdosta. Tämä pelitauko oli se käänteentekevä asia, joka käänsi kärppäkauden päälaelleen. Kärppien peli ei siis ole ollut enää ennallaan, ja jo toisen koronakaranteenin muodossa epäonnesta kärsinyt joukkue istui tauolle tultaessa runkosarjan sijalla 8.
Numero 3: Dominik Hrachovina – Tappara
Tämän liigasyksyn epäonnistuja numero 3 on minun papereissani aiemmin kaksi Suomen mestaruutta Tapparassa voittanut 26 vuotias tsekkimaalivahti Dominik Hrachovina.
Tappara-fanien ilo oli suuri, kun muutama kausi sitten yhtenä SM-liigan parhaina veskareina pidetty Dominik Hrachovina solmi kaksivuotisen sopimuksen Tapparan kanssa. Sittemmin Hrachovina on ehtinyt pettää jokaikisen suomalaisen liigakiekon seuraajan luottamuksen hänen kykyihinsä voittavan joukkueen aloittavana maalivahtina.
Tällä kaudella 10 ottelua aloittanut Hrachovina on imuroinut kiekkoja Tapparan tolppien väliin kauhistuttavalla 14,10 prosentin tehokkuudella jättäen hänen torjuntaprosentikseen 85,90. Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa on jopa kamalamman näköinen, sen ollessa yli 3,5.
Vaikka Tappara-vahti on väläytellyt ajoittain piilevää potentiaaliaan, on hänen pelinsä ollut kokonaisuudessaan hukassa, ja tasaisuuden puuttuessa erinomaisesti loppua kohden pelannut Kristian Heljanko on sysännyt hänet sittemmin luukkuvahdin paikalle.
Numero 2: Jussi Tapola ja Tampereen Tappara
Tämän liigasyksyn epäonnistuja numero 2 on minun papereissani Jussi Tapolan valmentama viime vuosikymmenen ”dynastiajoukkue”, Tampereen Tappara.
Jukka Rautakorven alaisuudessa varsinkin play off -menestyksen puitteissa Tapparan trendi oli ollut viimeisinä parina kautena laskeva. Joten kun hänen paikkansa päävalmentajana otti entinen, Tapparan kahteen Suomen mestaruuteen luotsannut Jussi Tapola, olivat Tappara-fanit optimistisia.
Tapparan tulevan kauden mestaruusintoa nostatti itsevarma ja aggressiivinen liikehdintä kesän siirtomarkkinoilla. Joukkueeseen tuotiin mm. tšekkiläiskaksikko Jiri Smejkal ja Michal Spacek ja Tapparassa keväällä 2017 mestaruuden voittanut kanadalaispuolustaja Blake Parlett.
Mikä varmasti nostatti Tapparafanien tunnelmia eniten, oli Tapparan mestaruusvuosien kapteenin Jukka Peltolan sekä mestaruusvuosien maalivahti Dominik Hrachovinan paluu seuraan. Menestystä olikin siis aihetta odottaa.
Eipä ollutkaan. Tappara aloitti kautensa häviämällä 7–2 vieraissa Rauman Lukolle, eivätkä tulevat kierrokset tuoneet paljoa lämpöä Hakametsän sinioranssiin päätyyn.
Kauden tähän mennessä synkin jakso tuli kuitenkin vasta loka-marraskuussa, kun joukkue ei onnistunut ottamaan yhtäkään suoraa voittoa kahdeksaan otteluun. Mikä varmasti lisää suolaa haavoihin on se, että tuona ajanjaksona Tappara hävisi paikallisvastustaja Ilvekselle peräti kahdesti putkeen, ja peräti vain kymmenen päivän sisään. Varsinkin puolustus– ja maalivahtipeli oli alkukaudesta Tapparan osalta heikkoa, mutta myöhemmin Tappara oli myös hyökkäyspäässä ongelmissa.
Tappara onnistui saamaan pientä voittoputken tynkää aikaiseksi kohti joulutaukoa, mutta tämän kylmensi varmasti tähän mennessä kauden viimeisin ottelu Vaasan Sportia vastaan, jonka Tappara hävisi selkeästi numeroin 4–2, jättäen pahan maun fanien suuhun koko tauoksi.
Nyt on jokin Tapparan suunnalla vialla, ja siksi he ovat listauksessani koko liigasyksyn toiseksi suurin epäonnistuja.
Numero 1: HPK – hallitseva Suomen mestari
Tämän liigasyksyn ylivoimaisesti suurin epäonnistuja on minun papereissani Matti Tiilikaisen luotsaama, edelleen hallitseva Suomen mestari Hämeenlinnan Pallokerho.
Koronakesä oli HPK:lle suurta uudelleenrakennuksen aikaa. Leijonissakin valmentanut ja suomikiekon pelastajaksi tituleerattu valmentaja Antti Pennanen jätti seuran, ja hänen paikalleen nousi Matti Tiilikainen.
Myös HPK:n pelaajamateriaali oli kaventunut, mutta positiivisena asiana oli se, että joukkue oli moniin muihin verrattuna pysynyt kohtuullisen hyvin kasassa. Lisäksi seura jysäytti kesän siirtomarkkinoilla, kun se teki vuoden mittaisen sopimuksen leijona- ja KHL-hyökkääjä Petri Kontiolan kanssa. Joukkueeseen liittyi lisäksi kivien nimien listaa täydentämään SHL-hyökkääjä Juuso Ikonen sekä yli 130 NHL ottelua pelannut puolustaja Ville Koistinen.
Moni näki toki epäkohtia HPK:n joukkueessa, mutta itse olin varovaisen optimistinen HPK:n kauden suhteen. Hankinnat olivat kovia, ja joukkue oli vahvistunut viime kaudesta, jolloin joukkue sijoittui runkosarjan sijalle 7.
Tästä huolimatta ei Hämeenlinnassa paljoa humppa soinut. HPK on ollut nimittäin tähän asti liigan viidenneksi vähiten maaleja tehnyt joukkue ja toiseksi eniten päästänyt. Mikä on järkyttävää on se, että joukkue on pelaamastaan 19 ottelusta onnistunut kairaamaan suoran voiton ainoastaan kaksi kertaa ja jäänyt pisteittä peräti 9 kertaa. HPK on ollut lisäksi pysäyttävän surkea yli- ja alivoimajoukkue. Kaiken tämän seurauksena HPK istuu tällä hetkellä runkosarjan sijalla 15 eli ”jumbosijalla”.
Huonoimman mahdollisen urheilullisen menestyksen ohella HPK:n talouspuoli on ollut lisäksi surkealla mallilla. HPK:n kotiotteluissa nautittiin alkukaudella peräti vain säälittävästä 1267 katsojan yleisökeskiarvosta, ja useissa otteluissa jäätiin jopa alle 1000 katsojan. Kauden synkin yleisömäärä nähtiin kuitenkin lokakuussa 1–5-numeroihin päättyneessä HPK–Lukko-ottelussa, kun vain 617 hämeenlinnalaista kiekkofania löysi tiensä hallille. Tämä kaikki herättää kysymyksen siitä, kuinka kauan voi HPK vielä tätä kestää.
Mikäli jotakin positiivista tahtoisin HPK:n kaudesta kaivaa, se olisi ehdottomasti Petri Kontiolan otteet. Useat epäilivät 35-vuotiaan kelpoisuutta liigajäille, mutta ”Konna” on upeilla otteillaan ja tehoilla 4+13=17 näyttänyt epäilijöille, missä on kaapin paikka. Kuten yksi suomikiekon ikoneista sanoisi: ”Ennen tätä kautta me mietimme voiko Kontiola olla HPK:lle The Man. Nyt mä teille veljet ja sisaret julistan, hän on The Superman!”
Liigan syyskauden tähdistökokoonpano
Alle olen laittanut liigan syyskauden tähdistökokoonpanon, joka on minun itse laatimani. Mielipiteet ovat siis omiani. En lähde ketjuja saati pelaajia sen suuremmin selittämään enää erikseen, sillä suurin osa on jo aiemmin tekstissä perusteltu.
Minun näkökulmani
Joulukuun 12. päivä SM-liiga tiedotti jatkavansa otteluita vielä joulukuussa. Jokainen joukkue pelaa yhden kotipelin, ja otteluihin ei saa ottaa yleisöä. Pelaajat käyttävät lisäksi kokovisiirikypäriä. Tämä on sinällään hienoa, mutta tuotti minulle äärimmäisen kiireen tämän artikkelin kirjoittamisen kanssa.
Minun on pakko sanoa, että olen äärimmäisen tyytymätön liigalle asetetuista rajoituksista. Jääkiekon SM-liiga oli ainoa ala Suomessa, joka teki kirjaimellisesti kaikkensa, jotta sen tarjoamista palveluista voitaisiin tehdä turvallisia. Halleissa oli maskipakko, käytävät ja katsomot oli jaettu lohkoihin, ovilla jaettiin ilmaisia maskeja, käsidesiä oli kaikkialla, ja mikä tärkeintä, ne toimivat.
Yhtäkään Suomen koronavirustartuntaa ei voitu syyttää yhteenkään liigaotteluun. Liiga ja seurat onnistuivat luomaan maagisen mallin, jolla järjestettiin yhteensä 138 yleisötapahtumaa, joissa kävi illasta toiseen tuhansia ihmisiä.
Ja millä tavalla jääkiekon SM-liigaa tästä kiitettiin? Suomen hallitus suositteli aluehallintovirastoja kieltämään kaikki yleisötilaisuudet vieden mukanaan myös liigan tauolle. Tämän päälle Mika Lintilä kehtasi sanoa, että SM-liiga ei tule saamaan minkäänlaista taloudellista tukea heidän päätöstensä johdosta aiheutuneeseen koko alaa koskettavaan talouskriisiin.
Tämä ei koske pelkkää liigaa, sillä kaikki urheilu on tauolla kaikilla sarjatasoilla. Mestis-seurat ovat joutuneet tekemään vielä liigaseurojakin kovempia ratkaisuja. Esimerkiksi Mestiksen KeuPa HT joutui lomauttamaan jokaikisen pelaajan, huoltajan, valmentajan sekä kenet tahansa muun, joka heidän palkkalistoillaan oli.
Tässä kuritetaan juuri heitä, jotka ovat asiansa hoitaneet parhaiten, ja rangaistaan heitä, jotka ovat ainoita, jotka ovat löytäneet avaimen turvalliseen arkeen.
Kun minä kävin Hakametsässä katsomassa ottelua, minä ja muut kiekkoihmiset pidimme yllä turvavälejä, käytimme maskeja ja käytävillä asioimme asiallisesti. Kun hallista lähdin Kalevan Prismaan, siellä alle puolet käytti maskeja, eikä kukaan piitannut turvaväleistä.
Tulevaisuudesta en tiedä, mutta toivon ja uskon, että kun rokote vihdoin keväällä saadaan, niin saamme mahdollisuuden pelata ilman rajoituksia kauden loppuun. Mutta mikäli minä jotakin olen tämän vuoden aikana oppinut, on se, että koska mistään et voi olla varma ja mihinkään et voi varautua. Eli nauti hetkestä ja siitä, mitä sinulla on nyt, älä siitä, mitä sinulla voisi olla tulevaisuudessa.
Teksti: Miika Toivonen
Lähteet:
Liigan omat sivut:
Uutisia:
https://www.iltalehti.fi/smliiga/a/68ec4cd0-f08a-483b-a9ca-585346db3f69
https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000007633271.html
https://www.iltalehti.fi/smliiga/a/9f1fb0e9-82a4-4712-946d-80eb130fd22c
https://www.iltalehti.fi/jaakiekko/a/46354b41-5180-4289-b9b0-7a58e5e55a5a
https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000007627690.html
https://yle.fi/urheilu/3-11565754
https://www.paivanlehti.fi/raimo-helmisesta-tpsn-paavalmentaja-sosiaalisessa-mediassa-rajua-pilkkaa/
https://www.mtvuutiset.fi/video/prog1350644#gs.o8fovu
https://www.iltalehti.fi/smliiga/a/12b1e5da-5022-4778-bd5c-32d39dcd59bb
https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000007654907.html
https://www.iltalehti.fi/smliiga/a/5b62f85f-a7f4-463e-89b4-b8e51ef28ed1
