Juokse

Jokainen meistä on kulkenut syntymästään lähtien polkua. Alussa polkua ovat reunustaneet värikkäät iloiset asiat. Edessä näkyvä tie on ollut täynnä seikkailuja ja riemua. Polun kulkeminen on tuntunut siltä, että kaikki on mahdollista. Mikään ei ole voinut pysäyttää sinua.

Ajan saatossa polun värikkäät kivet ja muu ympäristö on alkanut muuttua tummemmaksi. Ennen tietä reunustaneet pienet kivet ovat alkaneet muuttua tummemmiksi ja suuremmiksi. Teräviksi ja enemmän vaativiksi. Ne kasaavat odotuksia, antavat malleja, millainen pitäisi olla. Huutavat, että pitää jaksaa, vaikka tunnetkin olevasi lopussa.

Pidä taukoa? Ei, eihän se nyt ole mikään vaihtoehto! Terävät kivet polkusi ympärillä vaativat sinua jatkamaan. Pysähtyminen ei ole vaihtoehto. On pakko juosta kovempaa, että pysyy menossa mukana. Tästä kyydistä ei voi tipahtaa. Kivet jalkojen alla sattuvat. Kovempaa, kovempaa, kovempaa!

Minähän pystyn kaikkeen. Silti makaat maassa pienen pieninä palasina. Palasina, jotka ovat sinä.

Jossain kohtaa eivät voimat enää riitä. On pakko pysähtyä. Vaikka yrittäisit jatkaa, et pääsisi eteenpäin. Soimaat itseäsi, enhän minä voi tällä tavalla hajota. Minähän pystyn kaikkeen. Silti makaat maassa pienen pieninä palasina. Palasina, jotka ovat sinä.

Palasina tuijotat polkua. Sen kivet ovat teräviä ja ilkeitä. Aikaa kuluu, päivät vierivät. Maailman tumma väritys alkaa muuttua. Tummat sävyt ja terävät muodot muuttuvat vähitellen pehmeämmiksi ja vaaleammiksi. Huomaat vähitellen, ettet ole enää niin monissa pienissä palasissa. Palaset, joista koostut, ovat alkaneet järjestäytyä uudelleen.

Samoista palasista on muodostunut jotain uutta. Se olet edelleen sinä, mutta nyt hieman viisaampana. Alat kävellä. Vähitellen vauhtia alkaa tulla lisää. Se tuntuu hyvältä. Riemu valtaa itsesi, kun pääset juoksemaan polkuasi. Myöhemmin, kun taas huomaat polun muuttuvan tummemmaksi ja terävämmäksi, pysähdyt. Istahdat yhden kiven päälle ja katselet ympärilläsi olevaa näkymää.

Pysähtynyt hetki tuntuu hyvälle. Jossain mielesi perukoissa kaikuu muisto itsestäsi palasina maassa. Istut paikoillasi niin kauan, että olet valmis jatkamaan. Juokset, juokset ja juokset.

Juokse omalla rytmilläsi.


Vilma Reinikainen

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *