Nuorisokauhukomedian jatko-osa on kuin humalassa tehty kopio ykkösosasta

Ohjaaja–käsikirjoittaja Christopher Landonin uusin teos Happy Death Day 2U ei täyttänyt kaikkia odotuksia. Uusi kauhukomedia jatkaa siitä, mihin edeltäjänsä, vuonna 2017 julkaistu Happy Death Day, jäi.

 Elokuvan päähenkilö Tree Gelbman  (Jessica Rothe) jumittuu tässäkin osassa syntymäpäiväänsä ja herää samana päivänä uudelleen ja uudelleen. Juoni on suoraan kuin Bill Murrayn Päiväni murmelina -elokuvasta (1993). Päivä päättyy aina kuolemaan. Tree ei tiedä, kuka häntä jahtaa ja kuka hänet yrittää tappaa. Samoin kuin ensimmäisessä osassa, vauvanaamarissa liikkuva tappaja yrittää ottaa hänet hengiltä.

Elokuva on täynnä yllätyksiä. Alussa juoni ohjaa meitä seuraamaan Ryan Phanin (Phi Vu) elämää. Hän ei kuitenkaan ole päähenkilö vaan päädymme seuraamaan Treen tarinaa uudestaan. Tarina sisältää samat elementit kuin ensimmäisessä: häntä jahdataan, hän kuolee ja aloitetaan jälleen alusta. Sama poika Carter Davis (IsraeRoussard) on mukana kuvioissa molemmissa elokuvissa. Tämän takia elokuvat toistavat toisiaan, ja toinen osa on kuin humalassa tehty kopio ensimmäisestä. 

Ensimmäinen osa oli niin sanotusti rehellistä kauhua, mutta toisessa osassa yritettiin hifistellä liikaa. Perinteistä tappokauhun kaavaa yritettiin rikkoa epäonnistuneesti esimerkiksi tarinassa esiintyvällä fysiikanopiskelijoiden rakentamalla koneella. Kone toi elokuvaan mielenkiintoisen lähestymistavan, mutta scifi-elokuvalle tyypillinen elementti ei oikein istunut kauhuelokuvan muottiin.

Elokuvaan yritettiin epäonnistuneesti yhdistää liian montaa genreä, mistä syntyi pelkästään surullinen sekamelska. Juonesta yritettiin tehdä myös tunteiden täyteinen liittämällä peruskauhutarinaan syvällinen tarina Treen äidin (Missy Yager) kuolemasta. Elokuvasta muodostui kunnon ihmissuhdesotku. Mukaan mahtui poikaystäviä, mustasukkaisia rakastajia, unohtelevia opiskelijoita, avunantajia, sekä kuolleista palannut kaveri.

Elokuvassa näytettiin lopputekstien jälkeen kohtaus, joka saattaa viitata kolmannen osan tekemiseen. Tämä ei olisi mielestämme kuitenkaan toivottavaa, sillä toinenkin osa oli turha. Olisimme selvinneet elämästä ilman tämän näkemistä. 

Näyttelijäntyö oli vakuuttavaa, mutta se ei riittänyt paikkaamaan rikkonaista käsikirjoitusta. Erityisesti Jessica Rothe hoiti osuutensa mallikkaasti. Hänen reaktionsa ja eleensä välittyivät hyvin katsojalle, eikä hänen näyttelemisensä ollut väkinäistä. Jotkut sivuhenkilöt jäivät kuitenkin todella etäisiksi. Tämä johtunee ennemmin oudosta käsikirjoituksesta kuin näyttelijöiden huonoista suorituksista.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli viihdyttävä.  Elokuva ei kuitenkaan ollut mieleenpainuva mestariteos. Elokuva onnistui täydellisesti saavuttamaan sellaisen tietynlaisen lukiolaisen ajatusmaailman, jonka takia se onnistui hauskuuttamaan melkein koko puolitoistatuntisen ajan. Kohderyhmään kuulumattomille elokuvan sanoma ei välttämättä avautuisi kunnolla. 

***

Teksti: Hanna McCarthy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *