Klassikkoteos täyttyy koukuttavista valtataisteluista

William Goldingin kirjoittama romaani Kärpästen herra (1954) on toisen maailmansodan aikaan sijoittuva tarina joukosta brittiläisiä nuoria poikia, jotka joutuvat autiolle saarelle lentokoneonnettomuuden seurauksena.

Kirja alkaa poikien löytäessä toisensa saarella. He helpottuvat tajutessaan, etteivät he ole tällä saarella yksin. He tajuavat joutuvansa viettämään jopa monia viikkoja saarella, joten he alkavat miettiä yhteisiä sääntöjä ja toimintatapoja, miten heidät voitaisiin pelastaa. Näin he päättävät valita joukosta johtajan, jolla on korkein valta ja joka johtaa koko joukon kohti parempaa elämää autiosaarella. Tästä alkaa tarina, joka koukuttaa lukijan. Voisi kuvitella, että elämä autiosaarella olisi tylsää ja tekemistä puuttuisi, mutta kirjassa autiosaaren elämä on saatu hyvin eläväksi, eikä tylsiä lukuhetkiä juurikaan tule.

Pian pojat alkavat kuitenkin muuttua villeimmiksi ja he haluavat yhä enemmän valtaa päättää omista asioistaan. Valtataistelut alkavat jopa radikaalein ja raaoin keinoin. Tämä on seurausta siitä, että he elävät saarella, johon maailman normit ja säännöt eivät yletä, joten heidän päätöksensä ovat vain heidän omiaan. Kuitenkaan pelkkä taistelu johtajuudesta ei ole poikien mielessä, vaan heidän metsästäessään ja liikkuessaan saarella he törmäävät ”petoon”. Vaikka peto kirjassa onkin kuvattu fyysisenä olentona, on sen tarkoitus myös kuvastaa poikien mielensisäisiä pelkoja ja harhaluuloja. Ehkä peto on jopa pelko siitä, että kotiinpaluu ei koittaisi ikinä.

Poikien muuttuessa vielä villimmiksi metsästäen ja tappaen sikoja myös heidän moraalinsa ja vastuunsa toisiaan kohtaan muuttuu ja saa heidät tekemään toisilleen tekoja, joista koituisi rangaistuksia oikeassa maailmassa. Heidän omassa ”valtakunnassaan” tämänlaisista teoista ei kuitenkaan rangaista. Joissakin kirjan kohdissa nämä teot kuitenkin olivat todella raakoja ja saivat minut kyseenalaistamaan, voisiko tämä kuitenkaan olla mahdollista todellisuudessa. Myös osat tekojen perusteluista jäi hiukan vähäisiksi ja rikkonaisiksi, mikä oli harmi, sillä poikien elämästä ja heidän välisistä ristiriidoistaan olisi ollut kiva lukea enemmänkin.

Temaattisesti kirja käsittelee paljon valtaa ja vallanpitäjän asemaa sekä tietenkin ihmisten elämää paikassa, jossa sääntöjä ei ole ja jossa vain omaan päähän voi luottaa. Kirjailija osaa kuitenkin hienosti tarinamaisen kerronnan avulla tuoda teeman myös nykypäivään, mikä sai minut pohtimaan kirjan syvällisempää tarkoitusta.

Nykymaailmassa nimittäin säännöt rajoittavat elämäämme paljon, ja moni meistä valittaakin niiden paljoudesta haluten eroon erilaisista rajoittavista laeista. Klassikkokirja Kärpästen herra toi hienosti perspektiiviä sille, millainen yhteiskunnasta ja ihmisistä voisi tulla ilman selkeää valtaa ja ohjausta. Tykkäsin kirjasta yhtenäisenä lukukokemuksena ja suosittelisin kirjaa ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita lukemaan syvällisistä ja jopa raaoista aiheista, mutta kuitenkin tarinan tapaisessa muodossa.

 

Teksti: Janina Terhovaara

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *