”Hetken tauko nyky-yhteiskunnasta tekee hyvää”, kirjoittaa Annika Hakala.
Joka arki-ilta kömmin peittojen alle ja huokaisen kerran syvään. Läksyjä tuli tehtyä ihan tarpeeksi, Spotify soi taustalla, Netflix olisi houkutellut, Snapchat-ilmoitukset vilkkuivat puhelimen näytöllä, joku tägäsi meemiin ja äiti soitti.
Joka ikinen näistä vaati teknologiaa. Taisin tänään sentään syödä iltapalaa Aamulehden paperiversiota lukien. Teknologia on osa jokapäiväistä elämääni ja uskallan sanoa sen olevan osa myös kaikkien tuntemieni ihmisten jokapäiväistä elämää. Vaikka puhelin on taskussa ja sähköposti muutaman klikkauksen takana, aina ei tarvitse olla tavoitettavissa.
Jatkuvalla syötöllä tulevat yhteydenotot stressaavat ja rasittavat. Hetken tauko nyky-yhteiskunnasta tekee hyvää. Se nollaa pään, virkistää aivoja ja antaa aikaa oikealle sosiaaliselle elämälle. On monia hyviä syitä olla tavoittamattomissa. Opiskelu sujuu nopeammin ja tehokkaammin vähemmällä määrällä häiriötekijöitä.
Kun suuri osa turhista keskeytyksistä poistuu, jää tieto paremmin mieleen ja ajatus ei koko ajan katkea. Ystäville kannattaa olla ystäviä eikä patsaita, joilla ainoastaan sormet ja silmät liikkuvat. Perheenjäsenten ja lemmikkien kanssa läsnä oleminen tuo kunnioituksen tunteen ja hyvän mielen kaikille. Kyllä se puhelin odottaa.
Teknologia tuo elämään monenlaisia ulottuvuuksia. Tieto maailmassa kulkee nopeammin ja pääsemme siihen helposti käsiksi. Puhelin on helppo ottaa taskusta, ja sieltä löytyy viihdettä elokuvista Tetrikseen. Saan yhteyden toisella puolella maailmaa asuviin ystäviini bussissa, kotona tai ihan missä vaan.
Internet ja sovellukset tuovat monipuolisuutta, mutta vaikka kuinka äiti valittaa puhelimen aina olevan äänettömällä, on hyväksyttävää olla hetki tavoittamattomissa.
Teksti: Annika Hakala
